
Itse värien valinta on makukysymys. Itse käytän pohjamaalina Remontti-Ässä-tyyppistä maalia ja värinä sammaleen vihreää. Tällä maalilla maalaan kaikkeen muuhunkin maastoon pohjavärin, jotta eristelevyt sun muut eivät pilkottaisi valmiin maaston pohjalta. Tämä näkyykin kuvista - maastohan on toistaiseksi vain eristelevyyn muotoiltua ja pohjamaalilla käsiteltyä. Sinistä - tai itse asiassa siniharmaata - on hyvä käyttää jonkin verran vesistössä - siitäkin huolimatta, että suomalaiset vesistöt ovat hyvin humuspitoisia eli väriltään vihertävän ruskehtavia. Muita käyttämiäni värejä olivat "panssarivaunun vihreä", "suklaan ruskea" ja "hiekan keltainen". Vaaleita värejä rannoille ja matalampiin kohtiin, siniharmaata vain syviin vesiin. Sävyvaihtelut sopivasti porrastaen.
Voimakkaasti ohennetut värit sekoittuvat mukavasti toisiinsa ja lakkabensiinipohjaiset maalit kuivuvat niin hitaasti, että värien sekoittuminen itse kohteessa onnistuu hyvin. Homma viimeistellään puhtaaseen ohenteeseen kostutetulla vähän isommalla sienen palasella. Jos tämä käsittely jättää häiritseviä rajoja, voi koko homman vielä töpötellä täysin kuivalla sienen palasella ennen kuin pinta on kuiva. Kuivumisen jälkeen hommaa voi jatkaa, jos lopputulos ei miellytä.
Kuvieni väritys on vain suuntaa antava. Työtilassani ei tällä hetkellä on oikean väristä valaistusta (=päivänvalo). Nyt vesistön rakentaminen vähän hidastuu, koska tämän jälkeen pintaan on kiinnitettävä laiturit, kaislat ynnä muut yksityiskohdat. Myös rannat on sorastettava osittain vesistön päälle. Vasta tämän jälkeen päästään itse vesistöaineen valamiseen, johon käytän Vallejon Still Water -ainetta, joka on kokeilemistami vesistöaineista ylivoimaisesti paras (yksikomponenttiaine, joka ei reagoi ilmankosteuden kanssa eikä myöskään kutistu). Vaikka silta on kuvissa mukana, kiinnitetään se lopullisesti vasta vesistöaineen valamisen jälkeen. Jos mahdollista, niin vesistön muotoilemiseen eteen ei kannata rakentaa turhia esteitä.




