Harmaat T-sarjan vaunut

[PeS]

Avosiltaisten henkilövaunujen luokkaväritys on peräisin 1870-luvun Saksasta, josta ensimmäiset avosiltaiset vaunut tilattiin Suomeen. Samalla suomalaisiin vaunuihin omaksuttiin Saksassa käytössä ollut luokkavärijärjestelmä. Värijärjestelmän mukaan ensimmäisen luokan vaunut maalattiin sinisiksi, toisen luokan vaunut maalattiin vihreiksi ja kolmannen luokan vaunut ruskeiksi. Monilla Saksan rautatieyhtiöillä oli käytössä myös neljäs luokka. Sen tunnusväri oli harmaa.

Suomessa ei ollut neljännen luokan vaunuja, mutta vuonna 1907 otettiin käyttöön työläisvaunut. Ne liikkuivat ainoastaan ruuhka-aikoina ja niissä matkustaminen oli puolet halvempaa kuin kolmannen luokan vaunuissa. Suomessa työläisvaunut vastasivat Saksan neljännen luokan vaunuja.

Työläisvaunujen alkuperäinen väritys on mietityttänyt tutkijoita. Rautatiehallituksen määräyksistä nimittäin löytyy vuodelta 1927 määräys, jonka mukaan ”työläisvaunut on suuressa korjauksessa maalattava samanvärisiksi kuin muut henkilövaunut”, eli ruskeiksi. Tämä tarkoittanee sitä, että työläisvaunut ovat alkujaan olleet väriltään jotain muuta kuin ruskeita. Koska vaunujen luokkaväritysjärjestelmä on peräisin Saksasta, on suomalaisten työläisvaunujen väri saattanut hyvin todennäköisesti olla saksalaisen neljännen luokan värityksen mukainen — harmaa, RAL 7003 (moss grau, eli jäkälän harmaa). RAL-värimääritys on saatu Dresdenin liikennemuseosta, jossa on entisöitynä vanhoja saksalaisia neljännen luokan vaunuja.

Muutos vaunujen värityksissä ei tapahtunut kovin nopeasti. Vaunujen korjauskierto oli kolmesta viiteen vuotta, joten täydellinen työläisvaunujen värityksen muuttuminen on tapahtunut vasta pitkälti 1930-luvun puolella. Vaunujen luokkavärityksestä luovuttiin Suomessa vuonna 1931, jonka jälkeen kaikki vaunut maalattiin ruskealla.

Suomessa luokkaväritys oli käytössä vain avosiltaisissa henkilöliikenteen vaunuissa — sekä kaksiakselisissa, kolmiakselisissa että neliakselisissa. Jostain syystä luokkaväritystä ei kuitenkaan otettu käyttöön 1910-luvulla kehitetyissä uudessa haapalaudoilla verhoillussa korityypissä, kun ensimmäiset Ei-vaunut valmistuivat — uudella korityypillä varustetut vaunut olivat kaikki ruskeita vaunun luokkamääritelmästä riippumatta. Neliakselinen harjakattoinen työläisvaunu (alkujaan sarjaan To litteroitu) on mitä ilmeisimmin kuuluvat samaan sarjaan — todennäköisesti ne olivat aina ruskeita.

Alunperin työläisvaunuina käytettiin muista luokista poistettuja vaunuja. Myöhemmin ryhdyttiin rakentamaan erityisesti tähän luokkaan suunniteltuja vaunuja. Sisustukseltaan ne olivat karuja — penkit oli sijoitettu pitkittän vaunun seinille ja keskelle. Lämmitys hoidettiin matkustamotilaan asennetulla sotilaskamiinalla. T-sarjan vaunut ovat muita vaunuja matalampia ja niissä on selvästi pienemmät ikkunat.

[Into]

Kautta rantain sain tästä sellaisen käsityksen, että T-sarjan vaunuja ei olisi lainkaan säilynyt nykypäivään. Liekö asian laita näin?

[Teppo1]

Näin se vain taitaa olla. Mutta ei tarvitse mennä kuin muutama vuosi taaksepäin, niin vielä T-vaunujen koreja oli löydettävissä.
Toisaalta en pitäisi myöskään täysin poissuljettuna, että sellaisen vaunun kori olisi vielä jossain jäljellä.

[PeS]

Kautta rantain sain tästä sellaisen käsityksen, että T-sarjan vaunuja ei olisi lainkaan säilynyt nykypäivään. Liekö asian laita näin?

Kaksiakseliset T-sarjan vaunut esiintyvät VR:n vaunulistauksissa numerosarjassa 1101-1200. Näiden kahden T-sarjan esikuvat taas esiintyvät "Mustassa kirjassa" sarjassa 1101-1129. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vaunuja olisi ollut yhtä paljon kuin mitä sarjaa varattuja numeroita oli. Käytettävissäni olevat vaunukohtaiset tiedot rajoittuvat numeroihin 1101,1103, 1104, 1104, 1105, 1106,1107 ja 1108. Jostain syystä välistä puuttuu numero 1102. Vaunu on saattanut tuhoutua tai se on ehkä siirretty johonkin muuhun käyttöön — tai numero on annettu kokonaan jollekin muulle vaunutyypille. Vanhin T-vaunuja koskeva listaukseni on (todennäköisesti) vuodelta 1922. Toistaiseksi minulla ei ole tarkkaa tietoa siitä, milloin kyseiset vaunut on rakennettu. Listauksesta löytyy myös mielenkiintoinen kolmiakselinen T-sarjan vaunu numerolla 1129. Siitä on kuitenkin tarjolla vain vaunun päämitat — ei edes viitteellistä kuvalaattapiirustusta, kuten näistä muista vaunuista.

Kyseiset vaunut esiintyvät vielä vuoden 1941 listauksissa. Vuoden 1957 listauksissa niitä ei enää ole. Listauksissani on tältä osin kohtuullisen suuri aukko, jota en ole vielä onnistunut paikkaamaan. Vaunulistauksia tehtiin vuosittain ainakin koko 1930-luku. Ajoituksessa voi kuitenkin käyttää myös vaunujen kotipaikkarekisteriä (=kotiasema). Viimeinen sellainen ilmestyi painettuna vuonna 1948. Vaunujen kotipaikkakäytännöistä luovuttiin vuonna 1958, jonka jälkeen vaunujen sivuseinien vasempaan alanurkkaan ei enää maalattu vaunun kotiasemamerkintää. Sarjan 1101-1200 T-vaunuja ei enää esiinny vuoden 1948 kotipaikkarekisterissä. Tästä siis voidaan päätellä, että tämän käytettävissä olevan tiedon perusteella kaksiakseliset (ja em. mainittu yksi kolmiakselinen) T-sarjan vaunut katosivat vuosien 1941-1948 välisenä aikana. Tämä ei kuitenkaan tarkoita vielä sitä, että ne olisi romutettu. Niistä on saatettu rakentaa muita vaunuja tai vaunujen litteroita ja numeroita on muutettu — T-vaunuina niitä ei kuitenkaan tämän jälkeen enää rataverkolla esiintynyt.

Vaunuyksilöiden numeroien tai litteroiden muutoksia on huomattavasti työläämpää seurata kuin melko karkeitakin kaupallisen liikenteen vaunulistauksia (jotka nekin kertovat vain osatotuuksia — lähinnä vain sarjojen äärinumerot tai sen onko jotain vaunutyyppiä ylipäätään käytössä). Rautatiehallituksen koneosaston arkistomateriaaleissa on kuitenkin läjäpäin vaunukohtaisia määräyksiä, joissa kerrotaan vaunuyksilöissä tapahtuneista litterointi- ja/tai numeromuutoksista. Asiakirjojen hallinta on kuitenkin hankalaa, koska samassa asiakirjassa voi olla valtava määrä eri vaunutyyppejä koskevia muutoksia.

Melko hyväkuntoinen neliakselisen T-vaunun kori löytyi varastokäytöstä vielä 2000-luvulla. Vaunussa oli ruskea väri ja 1920-luvun tyylin SVR-merkinnät erittäin hyvin näkyvissä. Löydöstä ilmoitettiin Rautatimuseolle, jonka vastaus oli: EVVK. Kukaan ei myöskään osannut vielä tuolloin spekuloida mahdollisella T-vaunun harmaalla, jonka tiedon innoittamana olisi voitu kaapia vaunua. Tosin epäilen yhä, että neliakseliset T-sarjan vaunut eivät olleet harmaita. Olisi tietty kiva ollut todistaa tuokin asia ihan käytännön kenttätutkimuksin.

Mielenkiintoista tutkittavaa siis piisaa melko helpolla ja siistillä tavalla — Kansallisarkiston mappeja penkomalla.

[Kitruk]

Kaksi-akseliset työläisvaunut olivat väriltään mustia. Sisältä harmaita.
Ensimmäiset vaunut valmistettiin vuonna 1911 muuntamalla vanhoista II luokan vaunuista. Seuraava erä pari vuotta myhemmin muuntamalla vanhoista III lk vaunuista. Luokaltaan vaunut olivat III lk vaunuja.

[Teppo1]

Melko hyväkuntoinen neliakselisen T-vaunun kori löytyi varastokäytöstä vielä 2000-luvulla. Vaunussa oli ruskea väri ja 1920-luvun tyylin SVR-merkinnät erittäin hyvin näkyvissä. Löydöstä ilmoitettiin Rautatimuseolle, jonka vastaus oli: EVVK. Kukaan ei myöskään osannut vielä tuolloin spekuloida mahdollisella T-vaunun harmaalla, jonka tiedon innoittamana olisi voitu kaapia vaunua. Tosin epäilen yhä, että neliakseliset T-sarjan vaunut eivät olleet harmaita. Olisi tietty kiva ollut todistaa tuokin asia ihan käytännön kenttätutkimuksin.

Ja 2000-luvun alussa olisi Haapamäellä ollut Wanhat Waunut ry:n Hyvinkään konepajan alueelta pelastamana aluskehys kyseiselle korille jäljellä. Höyryveturipuiston selkeyttämistoimien yhteydessä tuo alusta päätyi romuksi. Eipä Rautatiemuseon säätiössä, kuten Suomen Rautatiemuseon taustayhteisön virallinen nimi on, nähty mitään syytä sen säilyttämiseksi. Samassa siivouksessa romutettiin myös Hac autojenkuljetusvaunu sekä Hdk:n alusta. Tuon Hdk:n alustan viimeinen 'palvelustehtävä' oli siirtää lavastustarpeita Kaksipäisen kotkan varjossa elokuvan kuvauksissa.