Olen syksystä asti miettinyt ensimmäisen kiinteän kotiradan rakentamista. Alun suureellisten suunnitelmien ja aiheen rajaamisen jälkeen olen päätynyt, että alan rakentamaan edesmennyttä Herttoniemen satamarataa, lähinnä ratapihaa, öljysatamaa ja läheisiä sivuraiteita.
Kyseinen aihe valikoitui monen mutkan kautta, ensin miettiminen kuvitteellisen ja oikean maiseman väliltä. Välillä mielessä kävi esim. Porvoon miljöö, Naantalin satama ja monia muita, mutta lopulta hertsika on tuntunut kotoisimmalta, osaltaan, koska asun entisen ratalinjan varrella
Lisäksi radan historia on monipuolinen mm. metron huoltoraiteena.Tietysti tilan saneleman ergonomian takia mittasuhteita joutuu soveltamaan, mutta itselleni tärkeintä olisi visuaalinen vaikutelma jo hieman uinahtaneesta pienteollisuusmaisemasta peltihalleineen. Eli ajankohta olisi väljästi 80- luvulta eteenpäin ja semmoinen poikkeus todellisuuteen, että tällä radalla on henkilöliikennettä. Ainakin lättää ja sinisillä vaunuilla varustettua paikallisjunaa harvakseen. Sotilasjunia unohtamatta. Laiturihan tuolta löytyi, mutta käyttöä ei tainnut kauheammin olla. Katsotaan kuinka homma etenee, kiskoa löytyy Fleichmannia 25 metriä, Pikon A-kiskoa 5 metriä ja vaihteita 20, että kyllä jonkimmoisen radan saa jo aikaiseksi noilla.
Öljysataman liikenteeseen liittyen ajattelin koittaa ensi kesänä säiliövaunujen säiliöiden valamista alumiinista. Kyseisen aineen valamisesta on kertynyt kokemusta parin viime kesän aikana ja uutta on opittu paljon sekä paremman valuhiekan ansiosta tulos parantunut paljon. Lupaan laittaa öljyhiekan tuoksuisia kuvia kesällä jos siihen vaiheeseen päästään. Kuumennuslaitos eli masuuni viettää talviunta mökillä tallä hetkellä
Kantavana ajatuksena noissa alumiinisäiliöissä on, että painoa olisi riittävästi ilman lisäpainoa ja tietysti itsetehdyn leima. Ajatuksena valaa ensisijaisesti niitä vanhempia pienempiä sukellusveneen näköisiä säiliöitä, litteroita en nyt jaksa kaivaa.Mutta katsotaan mitä saadaan aikaiseksi ja milloin, muuttohässäkän keskellä
