Mistä aiheesta haluaisit hartsirakennussarjan?

[jartsa]

Ne Heljanit voi jättää omaan arvoonsa .
Se yliarvostus tuleekin siitä,mitä valmiiseen piensarjaan kuuluu ja hinnoitteluun?
Onko siinä kaikki tarvittava mitä mallin valmiiksi saamiseen tarvitaan,vai joutuuko kenties hommaamaan jotain muuta sen sarjan lisäksi.
Tässä mun esimerkissä:BHF Bonn-asemassa on kaikki tarvittava mukana(liki 1000 osaa).
Sanottakoon vielä,aika koomisen näköiseltä tuo DB:n Era III-IV-ratani vaikuttaisi,mikäli siellä olisi suomalaisia asemarakennuksia tai vaunuja.


PS:Kuinka koomiselta tuommonen metrinen asemarakennus näyttää n.6metrin mittaisella asemalla?Sopiiko se luontevasti tuonne?

[PeS]

Ne Heljanit voi jättää omaan arvoonsa .
Se yliarvostus tuleekin siitä,mitä valmiiseen piensarjaan kuuluu ja hinnoitteluun?
Onko siinä kaikki tarvittava mitä mallin valmiiksi saamiseen tarvitaan,vai joutuuko kenties hommaamaan jotain muuta sen sarjan lisäksi.
Tässä mun esimerkissä:BHF Bonn-asemassa on kaikki tarvittava mukana(liki 1000 osaa).
Sanottakoon vielä,aika koomisen näköiseltä tuo DB:n Era III-IV-ratani vaikuttaisi,mikäli siellä olisi suomalaisia asemarakennuksia tai vaunuja.

Piensarjoja on tarjolla joka maassa — myös Saksassa saksalaisista aiheista, sekä liikkuvasta kalustosta että rakennuksista. Piensarja on rakennussarja siinä missä missä massatuotteetkin, eli yleensä sarja sisältää kaikki tarvittava osat. Jos jotain muuta tarvitsee hankkia, niin se on yleensä kerrottu pakkausessa. Piensarjaa on tuotettu nimensä mukaisesti pienehkö määrä; joskus alle sata ja yleensä vain muutama tuhat. Ruiskupuristamalla muovista valmistettuja tuotetaan minimissään yleensä lähemmäs kymmenen tuhatta tai enemmän.

Piensarjojen aiheet ovat yleensä sellaisia, mitkä eivät massavalmistajia kiinnosta - valmistajien aihevalintojahan ohjaavat puhtaasti kaupalliset tavoitteet, eli mallit on saatava myös kaupaksi. Piensarjojen korkeahko hinta johtuu pienestä valmistusmäärästä, jolloin kiinteiden valmistuskustannusten osuus yksikköä kohti on suuri. Valmistus voi olla myös hyvin käsityövaltaista toisin kuten massatuotantovalmistuksessa, jolloin automatiikkaa voidaan käyttää. Monissa piensarjoissa tavoitellaan myös massatuotantomalleja selvästi suurempaa mallitarkkuutta, eli yksityiskohtia on enemmän ja ne ovat sirompia ja siksi sopimattomia automatisoituun massatuotantoon.

Saksalaiselle radalle ei tarvitse hankkia suomalaisia piensarjatuotteita, kun tarjolla on myös saksalaisia piensarjatuotteita. Saksalaiset piensarjaveturit ja vaunut ovat todella komeita ja huoliteltuja tuotteita - todellisia pienoismalleja - mutta enpä ole koskaan nähnyt sellaisia suomalaisilla harrastajilla.

[Tony]

Saksalaiselle radalle ei tarvitse hankkia suomalaisia piensarjatuotteita, kun tarjolla on myös saksalaisia piensarjatuotteita. Saksalaiset piensarjaveturit ja vaunut ovat todella komeita ja huoliteltuja tuotteita - todellisia pienoismalleja - mutta enpä ole koskaan nähnyt sellaisia suomalaisilla harrastajilla.

Juu, hienoja ovat. Hintalappu on valmiissa malleissa niissäkin sen verran korkea, että jäävät kyllä ostamatta ainakin mulla... Oma lähestymistapani ehkä tulee olemaan sellainen, että Märklinin tehdastekoiset, ehkä osin karkeatkin, mallit saavat kelvata mulle näppyläkiskoineen kaikkineen. Detaljointiosia voisi sitten ehkä hankkia näinä piensarjoina. Varsinkin ratapihoille saa mukavaa rekvisiittaa näiltä valmistajilta. Tosin joutuu nekin sitten näpertelee kolvilla kasaan ja mikä kauheinta, maalaamaan ne!

[PeS]

Juu, hienoja ovat. Hintalappu on valmiissa malleissa niissäkin sen verran korkea, että jäävät kyllä ostamatta ainakin mulla....

Rakennussarjan ja rakennusarjasta kootun valmiin mallin hintaero on aina suuri. Rakennussarjan ideanahan on "ulkoistaa kokoonpano asiakkaalle" — tosin suurin osa rakennussarjoja ostavista haluaa koota sarjan itse, koska rakentaminen on monelle tärkeää. Eurooppalaiset valmiit piensarjamallit ovat kuitenkin melko usein sarjoiksi tarkoitetuista malleista ammattilaisten kokoamia malleja. On tietenkin sellaisiakin piensarjavalmistajia, jotka myyvät kaiken valmiiina, kuten esim. Bawaria. Bawarian tuotanto perustuu rakennussarjoissa käytettyyn tekniikkaan (syövytykseen, valuihin jne.), mutta suunnittelussa on otettu huomioon se, että mallit kootaan valmiiksi yrityksen toimesta esim. jigeillä. Itse harrastajan hankintapäätöksissähän on kyse puhtaasti priorisoinnista: ostanko viisi massatuotantoveturia vai yhden valmiiksi kootun piensarjamallin (olettamuksella, että rahaa kuluu yhtä paljon). Jokaisen harrastajan budjetti on todennäköisesti rajallinen ja kyse on lähinnä rahan käyttämisen kohdentamisesta. Tähänhän mm. valmiita saksalaisia pienesarjamalleja kauppaavien liikeidea perustuu: on löydettävä harrastajat, joille valtava mallien määrä ei ole tärkeä, vaan se, että ostetaan vähän, mutta tarkempia (ja kalliimpia).

Juttelin vähän aikaa sitten erään harrastajan kanssa, jonka kotirata on viimeisen päälle hienosti rakennettu. Hän oli päättänyt, että radalla liikkuu kolme junaa: yksi moottorivaunu, yksi tavarajuna ja yksi henkilöjuna (enemäpää ei tarvita ja enempää ei mahdu). Kun liikkuvan kaluston määrä on rajattu, niin silloin niihin voi myös panostaa (myös hinnallisesti). Konsepti on hyvin tavallinen esimerkiksi englantilaisilla näyttelyradoilla, jotka perustuvat yhden aseman ja piilopihan väliseen liikenteeseen: vetureita ei tarvita kymmenittäin. Jos taas viisi hemmoa rakentaa kimpassa vähän suuremman fine scale -radan, niin silloin yhteisellä radalla on käytössä viiden kaverin ehkä niukat, mutta huipputarkat mallit - eli enemmän.

Jokainen harrastaja valitsee oman tapansa harrastaa (onneksi tapoja on monenlaisia) — olennaista lienee se, että harrastetaan pienoisjunia.

[joose_]

Palaten vielä tuohon asemarakennuskeskusteluun.

Niinpä juu, enpä tullut ajatelleeksi tuota hintapuolta tai kokoluokkaa. Vilppulan asema ois kyllä tosi hieno saada! Miksei tosin Kolho, joka on hieman pienempi? Eikös Keuruunkin asema olisi melko pieni?

Mutta jokin sopivan suuruinen puinen asemarakennus olisi todella mukava! Hintataso minulle sopisi siinä max. 100-120€.

By the way, tietääkö kukaan minkälainen asemarakennus Haapamäen Veturipuiston radalla toimii Haapamäen asemana? Onko jokin valmis vai mallista teetetty? Taitaa olla ainakin maalattuna valkoiseksi tai vaaleansiniseksi, ellen väärin muista sitten.

[PeS]

By the way, tietääkö kukaan minkälainen asemarakennus Haapamäen Veturipuiston radalla toimii Haapamäen asemana? Onko jokin valmis vai mallista teetetty? Taitaa olla ainakin maalattuna valkoiseksi tai vaaleansiniseksi, ellen väärin muista sitten.

Se on kokonaan käsityönä tehty.

[PeS]

Palaten vielä tuohon asemarakennuskeskusteluun.
Niinpä juu, enpä tullut ajatelleeksi tuota hintapuolta tai kokoluokkaa. Vilppulan asema ois kyllä tosi hieno saada! Miksei tosin Kolho, joka on hieman pienempi? Eikös Keuruunkin asema olisi melko pieni?
Mutta jokin sopivan suuruinen puinen asemarakennus olisi todella mukava! Hintataso minulle sopisi siinä max. 100-120€.

Kuvassa näkyvästä suomalaisesta melko tunnetusta asemarakennuksesta on olemassa tuotantoon tarvittavat työkalut (eli valumuotit ja syövytefilmit). Jos tästä tehtäisiin kaupallinen myyntituote (=rakennussarja), niin valitettavasti hinta asettuisi noin 300 euron kieppeille. Tämmöinen on valitettavasti tilanne Suomessa, kun tuotantomäärät jäävät niin älyttömän pieniksi. Yleensä hinnoittelussa ei voi ottaa huomioon lähimainkaan kaikkia originaaliosien valmistamiseen käytettyjä työtunteja, eli hinta muodostuu pitkälti osien valmistuksesta johtuvista materiaalikustannuksista sekä verottajan haluamasta viipaleesta (=sekä arvonlisävero että katteeseen kohdistuva palkkavero).

[jartsa]

Tähän perustuukin valintani DB:n kalustoon ja asema yms. rakennuksien hankintaan.Laajat valikoimat ja suht edulliset hinnat,mihin jotkut suomimallit ei ikipäivänä kykene.Suomimalli 200-300 egua,ei kiitos,sillähän saa jo kolme tai useampia kaupallisia malleja.
Valmismalliin hieman vanhennusta väreillä,eipä ole enää suoraan paketista kasatun oloisia.

[PeS]

Tähän perustuukin valintani DB:n kalustoon ja asema yms. rakennuksien hankintaan.Laajat valikoimat ja suht edulliset hinnat,mihin jotkut suomimallit ei ikipäivänä kykene.

Näinhan se tietty on. Aiheen voi valita siltäkin pohjalta, mitä materiaalit maksavat. Ohessa kuvia meidän taloyhtiön kotiradalta, jossa mallien materiaalit eivät paljoakaan ole maksaneet, vaikka aihe onkin suomalainen. Tässä ekassa kuvassa tuo suomalainen veturitalli on rakennettu Kibrin tiililevystä eri tavalla silputen ja katto Evergreenin levystä. Sk3-veturiin ei ole ostettu muuta kuin fillarit, moottori, laakerit ja vaihdelaatikko. Aluskehyskin on veistelty Etolan 0,7 mm:n styreenistä.


Vr4 on rakennettu Märklinin vanhan raadon päälle - no ei siitä käytetty muuta kuin sinkkipainevalualusta. Ostokamaa ovat fillarit, moottori ja pari hammasratasta. Välityssuhde on niinkin hidas kuin 1:150. Koppa on väsätty pitkälti Etolan muovista ja kattilan pellitys jukurttipurkista.


Asemarakennus on veistelty Evergreenin muovilevystä - taatusti halvempi tönö kuin Kibrin massapuristeet. Huru on tietty Mallijunien sarjasta, mutta sehän oli melkoisen edullinen. Saalastin Otson koppa on erään harrastajakaverin kotivalimosta peräisin. Voimansiirto irtohiluista, eli pari matoruuvia ja pari ratasta ynnä yksi motti. Vesitorni sekalaisesta levytavarasta.


Samoilla linjoilla mennään sitten lopuissakin.... eli eipä nämä materiaalit juuri mitään maksa, jos sitä pidetään mittarina. Tässä mielessä Suomi-aihe on ihan OK - ei maksa juuri mitään. Jos nyt sitten haluaisi ostaa vaikka 300 euron rakennusarjan tuonne itse veisteltyjen kaveriksi, niin ei se vielä kovin ihmeesti kokonaisbudjettiin vaikuta.

Tässä kuvassa Tk2 on rakennettu Fleisun alustalle, eli piti ostaa kokonainen veturi riivittäväksi.

[joose_]

Kiitos vastauksesta kysymykseeni! Kiitos Petrille hienoista kuvista!

[Dv16_2015]

Kyllähän asemarakennussarjan voi tuottaa halvemmallakin, mutta sitten on tosiaan tingittävä sekä laadusta että katteesta... Jos ajatellaan, että teen jonkin itseäni kiinnostavan asemarakennuksen joka tapauksessa, ei muottien valaminen kuitenkaan hirveästi lisää työtunteja... Materiaalikustannukset voivat olla muutamia kymppejä, mutta sen jälkeen lasketaankin sitten vain oman työn hinta (+verot).

[PeS]

Kyllähän asemarakennussarjan voi tuottaa halvemmallakin, mutta sitten on tosiaan tingittävä sekä laadusta että katteesta... Jos ajatellaan, että teen jonkin itseäni kiinnostavan asemarakennuksen joka tapauksessa, ei muottien valaminen kuitenkaan hirveästi lisää työtunteja... Materiaalikustannukset voivat olla muutamia kymppejä, mutta sen jälkeen lasketaankin sitten vain oman työn hinta (+verot).

Vähänkin suuremman asemarakennuksen muottien tekemiseen kuluu melkoinen määrä kumia (useita kiloja), mikä näkyy myös materiaalikustannuksina. Jos käyttää halpaa muottisilikonia, on edessä kolme ongelmaa: 1.Muotti kutistuu vulkanoituessaan, 2.Muotti turpoaa, kun siihen valetaan hartsia (hartsin komponenttien reaktio tuottaa lämpöä) ja 3. Muotti kutistuu säilytyksen aikana (ja tämä kutistuma on erittäin voimakasta) kuten oheisen linkin taakse tallentamastani kirjoituksesta ja kuvasta voi päätellä http://www.pienoismallit.net/kirjoituks ... kkeli_463/ Samaa pätee valuhartsiin. Hartseja on olemassa melkoinen valikoima: halpoja ja kallita, askartelukäyttöön tarkoitettuja, mutta myös teollisuuslaatuja. Niissä on selkeitä eroja, jotka vaikuttavat esimerkiksi hukkaprosenttiin ja ylipäätään valettavuuteen. Ison asemarakennuksen seinän valaminen on aika erilaista hommaa kuin pienten nippeleiden. Seinien, kattojen jne. taustojen, eli valupintojen pitäisi olla lopputuotteessa tasaiset, joten usein joudutaan käyttämään kaksipuoleisia muotteja tai "kansia", mikä kaksinkertaistaa kumin tarpeen - ja myös kustannukset.

Itse originaalien rakentamiseen tarvittavien materiaalien kustannukset on todellakin vain kymppejä — muottimateriaaleja ei kuitenkaan valitettavasti saa kympeillä, eikä valuhartseja. Työtuntien hinta on sitten asia erikseen.

[t-i-m-o]

Jos haluamansa asemarakennuksen piirustukset löytyvät lehteen painettuna tai asemaa pääsee vaivattomasti itse mittaamaan, lähdeaineiston hankintakustannuksista ei tarvitse paljon välittää. Lähdeaineiston hankintakustannukset pomppaavat heti useisiin kymppeihin, jos esim. rakennus on jo purettu ja vain piirustukset löytyvät enää arkistosta tai jos rakennus sijaitsee kaukana asuinpaikasta.

Kansallisarkistosta postitetaan yksi piirustus skannattuna DVD-levyllä TIFF-muodossa noin viidellä kympillä. JPEG-tidosto on n. 15 Eur halvempi, mutta sen tarkkuus ei välttämättä riitä (tästä ei ole kokemusta). Jos pääsee hakemaan suoraan arkistosta paperikopion pääsee varmaan halvemmalla, mutta edelleen lisäkustannksia tulee paperikopion muuttamisesta HO- tai haluamaansa mittakaavaan aivan kuin DVD-levyltä TIFF-kuvan tulostamisessakin (normaalin lasertulostimen tarkkuus tai paperikoko ei välttämättä riitä, joten tulostus on teetettävä kopiopalvelussa).

Muita piirustuksia, esim. silloista, käytössä olevista tai poistetuista saa nykyään VR Track Oy:n arkistosta. Linkki hinnastoon: http://portal.liikennevirasto.fi/portal ... nnasto.pdf. Esim. nelisivuinen siltapiirustussarja skannattuna DVD-levyllä (Edit. olikin sähköpostilla) tuli taannoin maksamaan n. 75 Eur. Aiemmin monet ovat saaneet Ratahallintokeskukselta siltapiirustuskopioita veloituksetta. Niin olen minäkin. Liik enne vira ston aikakaudella palvelun tuottaa sama arkisto samalla henkilökunnalla, mutta VR Track Oy:n alaisuudessa.

Monissa tapauksissa arkistojen piirustuskopiohinnoilla ei vielä pysty tekemään edestakaista matkaa kohteeseen. Kuitenkin itse mittaamalla ja valokuvaamalla saa useimmiten paljon tarkemman kokonaiskuvan kohteesta ja tätä vaihtoehtoa kannattaa mielestäni suosia. Se on jo sinällään hauska harrastus

[PeS]

Jos haluamansa asemarakennuksen piirustukset löytyvät lehteen painettuna tai asemaa pääsee vaivattomasti itse mittaamaan, lähdeaineiston hankintakustannuksista ei tarvitse paljon välittää. Lähdeaineiston hankintakustannukset pomppaavat heti useisiin kymppeihin, jos esim. rakennus on jo purettu ja vain piirustukset löytyvät enää arkistosta tai jos rakennus sijaitsee kaukana asuinpaikasta.

Samansuuntaisia kokemuksia on minullakin. Kustannuksiin ei oikeastaan kovinkaan paljon vaikuta se, voiko piirustuksen käydä hakemassa itse vai tilaako sen jostain matkan takaa. Piirustuksen koko on kustannuksiin vaikuttava tekijä. Jos piirustus on suurempi kuin A4, lähettää Kansallisarkisto piirustuksen kopioitavaksi tai skannattavaksi johonkin ulkopuoliseen kopiolaitokseen, jolloin kustannuksia on aina odotettavissa - Kansallisarkisto pystyy itse kopioimaan vain pieniä asiakirjoja. Kansallisarkistossa asiointi sitä paitsi edellyttää useamman käynnin: ensin käydään tilaamassa joku tietty mappi selattavaksi, sen jälkeen arkistonhoitaja hakee sen esille (vähintään seuraavaan päivään joutuu odottamaan), jonka jälkeen mappia vasta pääsee selaamaan. Tämän jälkeen tehdään kopiointitilaus, joka voi kestaa viikkoja. Kopioinnissa ei tehdä mitään skaalauksia, mutta skannatussa kuvassahan tämä ei ole ongelma, koska sen voi tehdä omalla koneella. Eräät tutkijat kuvaavat selatessaan asiakirjoja digikameralla, mutta tämäntapainen tallennustapa ei oikein riitä työpiirustusten tallentamiseen (=kohdistusvirheitä voi olla tiedossa).

Saatavilla olevista asemarakennusten piirustuksista löytyy arkistokortit Kansallisarkiston nettipalvelusta, joten arkistopaikoituksen voi tehdä etukäteen kotikoneelta. Arkistokorttien perusteella ei kuitenkaan voi aina päätellä sitä, mitä on tulossa: lopullinen piirustus voikin olla uudemmasta tai vanhemmasta (jo puretusta) kohteesta, ehdotuspiirustus, jota ei toteutettukaan jne.

[PeS]

Velipojan veturitalli-blogista voi saada jonkinlaisen kuvan siitä, miten monta muottia tarvitaan yhtä rakennusta varten. Kumin menekin voi kätevästi arvioida sen jälkeen, kun muottilaatikot ovat valmiit: veden avulla selviää kumin tarvitsema tilavuus laatikossa ja tämän jälkeen voidaan johtaa tarvittavan kumin määrä.
http://www.pienoismallit.net/galleria/malli_6126/