Nyt olisi 95%:sesti valmista. Alunperin yritin pintamaalata veturin VR5:lla eli dieselin punaisella mutta sekin jäi pensselimaalauksella jäi läpikuultavaksi ja epätasaiseksi "rajummasta" pohjamaalista huolimatta. Vaihdoin maalin Humbrolin 100:een eli mattaan punaruskeaan, hitusen ruosteisempaan väriin siis. Valkoisen raidan sen sijaan pintamaalasin VR6:lla eli dieselin kermalla. Maalauksen jälkeen piirsin/väritin mustalla ohutkärkisellä tussilla huoltoluukkujen reunat, jäähdyttimen ritilät ja tein ohjaamon ovet. Tussi olisi saanut olla vielä kapeakärkisempi. Nyt huoltoluukut etenkin vaikuttavat liian jämeriltä. Tosin ikkunoiden reunat on vielä käsittelemättä. Hytti kaipasi ikkunoita ja ne löytyivät miljoonalaatikosta jostain taloprojektista ylijääneinä.
Vähintään kahteen kertaan pintamaalatun korin mattalakkasin Humbrolin lakalla. Ennen toista lakkauskertaa leikkelin veturille Millimallin siirtokuva-arkista numerot hytin reunoihin ja päätyihin ylävalojen alle. Toisen lakkauksen kuivuttua säistin veturin Vallejon Iron Oxide -pigmentillä. Sitä livahti ehkä vähän liikaa eli veturi on nyt tosi likaisen näköinen, aivan kuin sitä ei valmistumisen jälkeen olisi pesty kertaakaan.
Jo korin osien sahausvaiheessa yritin hioa ja sahata sisuksia niin, että kori asettuisi sujuvasti käyntisillan päälle mutta näin ei tapahtunut vaan kiinnitysruuville piti tehdä koriin reikä. Tämä vaatikin hieman enemmän puuhastelua, sillä Vr15:n kori on hitusen korkeampi kuin DHG700:n. Asetin kiinnitysruuvin kierteilleensä veturin runkoon, maalasin ruuvin kannan valkoisella tussilla ja asetin korin varovasti paikoilleen. Tussatusta kannasta jäi selvä merkki hytin katon sisäpuolelle, jolloin pystyin poraamaan siihen reiän. Läpiviennin sain tehtyä sormiporalla mutta reikää olisi pitänyt laajentaa isommala, sormiporan istukkaan sopimattomalla terällä ja akkuporakoneesta oli tietenkin molemmat akut tyhjinä. Niinpä kairasin reikää isommaksi pyöreällä neulaviilalla. Katon yläpuolelta koitin levittää ruuvin kannan vaatimaa tilaa akkuruuvinvääntimen (jossa oli virtaa!) istukkaan sopivalla senkkausterällä mutta eipä se materiaalivahvudeltaan ohuessa korissa paljoa tehnyt. Kiinnitysruuvi piti vaihtaa pidempään alkuperäisen jäädessä auttamattoman lyhyeksi. Lopulta sellainen löytyi toisesta lokerikosta, jossa oli sekalaisia kitaran metalliosien kiinnitysruuveja.
Valmista!
Tai ainakin melkein. Huoltoluukkujen paksuja tussauksia pitää koittaa jotenkin häivyttää, puskurien punavalkoiset huomiotarrat täytyy värjätä tai vaihtaa keltamustiin ja kiinnitysruuvi pitää maalata samalla värillä korin kanssa. Myös aiemmin mainitut ikkunoiden "tiivisteet" pitää maalata mustiksi tussilla.
