Pystylaudoitetuista avosiltavaunuista saamani kokemuksen perusteella kehittelin kuvasarjassa näkyvän idean, joka on mielestäni toimiva. Helpon rakennettavuuden lisäksi tällainen kori on erittäin tukeva. Peltiäkään ei kulu hirveän paljon enempää, vaikka osa seinistä on toteutettu päällekkäisenä rakenteena. Kahden korin kokoamisen jälkeen olen vakuuttunut, että tällä idealla voidaan toteuttaa myös peltivuoratut lanterniinikattoiset telivaunut, jotka mielestäni edustavat suomalaisen rautatiemuotoilun huippua kauneudessaan.
Tältä näyttää maalausta vailla valmis oleva C-sarjan vaunu — aikaa vaunun rakentamiseen kului noin kahdeksan tuntia. Luokkavärityksen aikaan toinen pää vaunusta oli sininen ja toinen vihreä. Suomen Rautatiemuseon kokoelmissa on yksi C-sarjan vaunu — tosin se on peräisin Hangon radalta, joten ei edusta aivan tyypillisintä C-sarjalaista.
Kori perustuu yhä laatikkomaiseen rakenteeseen jossa sivuseinät ja päätyseinät muodostuvat "verhoilupelleistä". Matala sivuseinä antaa korille helmasta pyöristetyn muodon ja tukevuuden. Samalla se tukee löysän oloista päälle asennettavaa puolisyövytettyä sivuseinää. Lattian ja seinän alareunan välinen nurkka taipuu helposti ja ilman voimaa, koska taivutusura on osin läpisyövytetty — katkoviivamainen nurkkahan jää piiloon varsinaisen seinän taakse.
Matala sivuseinä lähtee luontevasti käpristymään kohti oikeaa muotoaan, kun seinän sisäpuolelle syövytetyt urat kaavitaan laminaattiveitsellä. Noin kolme vetoa uraa kohti riittää.
Väliseinä juotetaan ensimmiseksi paikoilleen — sen antaa lopullisen muodon sivuseinälle. Huomaa seinän alalaitaan muodostuneet silmukat. Ne ovat vaunun kokoonpanoajatuksen kuningasidea.
Päätyseinät taivutetaan pystyyn. Matalat sivuseinät asettuvat niitä vasten.
Varsinaiset sivuseinät yhdistetään poikittaisilla tukipalkeilla, joihin juotetaan mutterit.
Sivuseinien taakse juotetaan L-muotoinen palkki. Se kodistuu helposti tappien avulla sivuseinän yläreunaan. Samalla ikkunanpokat saavat syvyyttä lisää. Palkki juotetaan paikoilleen sivuseinän sisäpuolelta sekä yläreunastaan seinän ulkopuolelta.
Korin kuningasajatus perustuu sivuseinän alalaidassa oleviin tappeihin, jotka sopivat lattian ulkonurkkaan jääviin lenkkeihin.
Sivuseinät pujotetaan paikoilleen ja seinän sauma juotetaan ulkopuolelta kiinni koko pituudeltaan. Seinä taivutetaan muotoonsa vasta juottamisen jälkeen.
Seinät yhdistetään poikittaistukien avulla. Näin kori saa luontaisesti oikean muotonsa. Kori juotetaan kasaan sisänurkista. Muuta juottamista ei tarvita. Tässä vaiheesssa poikittaistukia ei kannata vielä juottaa paikoileen, koska muuten päätyseinien juottaminen korin sisäpuolelta on hankalaa. Poikittaistuet juotetaan paikoilleen vasta päätyseinien verhoilupeltien juottamisen jälkeen.
Sivuseinät ovat hivenen pidemmät kuin päätyseinien välinen pituusmitta. Tällä tavalla päätyseinien päälle asennettavalle seinälle muodostuu luonteva potero. Liitoksesta syntyy tällä tavalla myös siisti. Päätyseinissä on suurikokoisia reikiä, joista tinaa voidaan syöttää osien väliiin helposti. Tämän lisäksi päälle asentuva päätyseinä juotetaan kiinni ala- ja yläreunoistaan.
Lopuksi poistetaan sivuseinien alalaitaan jääneet silmukat. Ne katkaistaan sivuleikkureilla ja katkaisukohta siistitään viilalla. Lopputulos on erittän siisti. Tästä eteenpäin vaunun rakentaminen noudattaa muista vaunutyypeistä tuttuja periaatteita.
Löylymäkeä varten aikanaan rakennetut peltivuoratut vaunut näyttivät tältä.
