Uusi junarata on suunnitteilla monen kymmenen vuoden tauon jälkeen. Seiniä pitkin, n. 3,5 x 4 metriä. Point-to-point, mutta piilotetulla oikaisuratapätkällä niin että ympyrääkin voidaan ajaa, oven kohdalla irrotettava siltakappale. 2-kiskotasavirta. H0. Eli Roco, Fleischmann, Piko, Millimalli etc...
Ainakin aluksi rata olisi analogisesti ohjattava, ns. twin-cab-systeemillä, yhteisellä maadoituskiskolla, jossa vain toinen kisko olisi "pilkottu" moneen osaan, joihin virta viedään SPDT(center off)-katkaisimien avulla (tai vaihteen asennolla). Pilkotut pätkäthän on sitten myöhemmin helppo yhdistää, jos digitaalisuus alkaa himottaa.
Tässä vaiheessa hakusessa olisi "paras" ajosäädin (pari kappaletta) (ja niille virtalähteet?).
Säätimet saisivat olla ns. walk-around-tyyppisiä, joko johdolla, tai mieluummin ilman, jos mahdollista (infrapuna tms. kauko-ohjaus). Jos niissä olisi vielä elektroninen kiihdytys ja jarrutus, niin olisi kiva juttu.
Jos säädin on johdolla kiinni radassa, niin siinä saisi mielellään olla myös sellainen ominaisuus, että ohjattava juna jatkaisi kulkuaan myös sillä välin, kun johdon töpseli irrotetaan ja pannaan uuteen paikkaan radan kyljessä.
Onko suosituksia? Perustelut? Englanninkieliset ohjeet pitäisi löytyä, saksa kun jäi koulussa vähän heikolle opetukselle, ja hyötyruotsin tunneilla pidin aina kuulosuojaimia (ja luin Airfix Magazinea
).Kävisikö virtalähteiksi esim. läppärin virtalähteet? -- Niitä kun on kertynyt nurkkiin vino pino, kun itse läppärit hajoavat aina parin-kolmen vuoden välein. Niiden antama jännite on luokkaa 19-20 V tasavirtaa, jopa n. 5-6 ampeeria, eli enemmän kuin riittävästi. Pitääkö jännitettä pudottaa? Miten? (Kolvi kyllä pysyy kädessä, jopa oikein päin, mutta piirisuunnittelu ei meikäläiseltä onnistu...)
Kiitos jo etukäteen hyvistä vastauksista.
terveisin
Junnailija
