1910-luvulla puukehyksille rakennettuja M-sarjan soravaunuja ryhdyttiin muuntamaan lyhyiksi tolppavaunuiksi, jotka saivat Mp-tunnuksen. Vaunun erikoisuuten on päätyissä olevat tolppakotelot. Mp-esiintyy sarjana vielä 1930-luvun lopulla. En ole vielä selvittänyt sitä, milloin sarja katosi kokonaan. Suurin osa vaunuista oli jarruttomia, mutta kuvan vaunussa on jo vipujarru.
I-sarjan vaunu oli tarkoitettu pitkän puutavaran kuljetukseen, esim. hirsien kuljetukseen. Vaunuja kytkettiin kaksi tai kolme peräkkäin sen mukaan, miten pitkää tavaraa haluttiin kuljettaa.
Harjapohjainen soravaunu lienee suomalainen keksintö. Kun soraa roudattiin tavallisilla M-vaunuilla ratatyömaalle, kesti yhdeltä mieheltä vaunun tyhjentäminen lapiolla noin tunnin — äijiä siis tarvittiin melkoisesti purkamaan junaa. Kun juna koostui Ma-vaunuista, riitti kaksi äijää koko junan lastin purkamiseen. Rationalisointi ei siis ole ihan tuore ilmiö. Kuvassa näkyvä on vanhaa tyyppiä, eli se on rakennettu puiselle aluskehykselle. VR:n historiikin mukaan näitä vaunuja ei maalattu, vaan ne tervattiin.
Lopuksi voimme siirtyä kepeään kesävisailuun, jossa harrastajat pääsevät osoittamaan tietämystään. Pitkään on ihmetelty sitä, oliko Suomessa käytössä korkealaitaisia lyhyitä avovaunuja englantilaiseen tyyliin. Olihan niitä. Asia on peräti helppo selvittää hyvien arkistolähteiden avulla — VR:n vuoden 1912 historiikki jopa toteaa ylimalkaisesti, että ne eivät kovin hyvin sopineet "suomalaisiin erityisolosuhteisiin" (kaikenkattava selitys on siis melko vanha:)). Vaunuja oli yhteensä 40 kappaletta — tosin suurin osa niistä rakennettiin Suomessa. Vaunuista 29 rakennettiin Suomessa — rakentajana Björneborgs Mekaniska Verkstad. Suomessa vaunut rakennettiin rautaiselle aluskehykselle — Leeds Railway Plant Co:n rakentamat vaunut taas tehtiin puisille aluskehyksille. Sinänsä outo dilemma — metalliteollisuusmaa Englanti käytti puuta ja puuteollisuusmaa Suomi rautaa
Yksi vaunu saapui Ruotsista.Myöhemmin osaan vaunuista rakennettiin sivulle kääntyvä kate — tällä haluttiin vältää pressujen virittely. Yksi tällainen puukehykselle rakennettu vaunu luovutetiin Rautatiemuseolle jo 1930-luvulla. Se säilyi aina 1970-luvun alkuun asti, jolloin se jostain käsittämättömästä syystä romutettiin (käsittääkseni asialla olivat VR:n hemmot — ei museon henkilökunta). Katetusta vaunusta kuvattiin komea propagandakuva VR:n vuoden 1912 historiikkia varten. VR oli palkannut kuvaustöihin itse Daniel Nyblinin. Kuvien laatu on sen mukaista. Jostain syystä kuvaa ei kuitenkaan käytetty VR:n historiikissa, mutta sinänsä loistava otos, josta selviävät kaikki yksityiskohdat.
Kysymys kuuluu. Mikä oli korkealaitaisen vaunun alkuperäinen littera? Entä mikä oli katteella varustetun vaunun littera?. Historiansa aikana vaunu ehti esiintyä kolmella eri litteralla — myös välivaiheen littera kelpaa vastaukseksi jälkimmäiseen kysymykseen.
