Railship Laas

[Zimba]

Pajasta valmistui ensimmäinen H0-mittakaavan Railshipin Laas-vaunuyksikkö uushopearakennussarjasta. Yhteensä vaunuja on rakenteilla neljä.

D8C33846.jpg

D8C33850.jpg

Itäsaksalainen VEB Vaggonbau Niesky valmisti 1970-luvun puolivälissä Railshipille näitä vaunuja yhteensä 225 kpl. Lisäksi Transwaggon hankki 150 Laas-vaunua. Vaunut oli suunniteltu erityisesti Suomen ja Saksan välistä junalauttaliikennettä varten, ja vaunuissa oli huomioitu pyöräkertojen vaihtomahdollisuus normaaliraiteisten ja leveäraiteisten pyöräkertojen kesken. Vaunu koostuu kahdesta toisiinsa kiinteästi lyhytkytketystä kaksiakselisesta vaunupuoliskosta. Vaunujen runkopalkin merkinnät ovat runsaita ja värikkäitä – merkinnät ovat pääsääntöisesti sekä suomeksi että saksaksi. Jostain syystä Railshipin avovaunut oli rekisteröity Itä-Saksaan, mikä ilmenee vaununumeron merkeistä 3 ja 4 (50) – liekö rakennusmaalla ollut osuutta asiaan.

Vaunujen toinen päätepiste Suomessa oli Hanko, jonne Railshipin junalautat kulkivat aina kesäkuuhun 1998. Hangossa vaunujen pyöräkerrat vaihdettiin. 1998 junalauttaliikenne siirtyi Turkuun. Travemünden junalauttaliikenne päättyi Turussakin vuoden 2007 lopussa. Nyttemmin Transwaggon käyttää vaunuja Keski-Euroopassa ilmeisesti lähinnä raakapuu- ja ajoneuvokuljetuksissa uusin sivupylväin ja ajoneuvokiinnityksin varustettuna.

Laas-vaunusta on ollut vuosien saatossa muutamiakin kaupallisia malleja. Itäsaksalainen DMV valmisti 80-luvulla vaunusta muovirakennussarjaa. Piko esitteli 1990-luvulla G-mittakaavan mallia messuilla – minulla ei ole tietoa, valmistettiinko näitä lopulta muuten kuin erikseen tilaamalla. Saksalainen NPE Modellbau ilmoitti 2020 tekevänsä vaunusta valmismallin sekä H0- että TT-mittakaavoissa. Mainoskuvissa on esiintynyt selvä DMV:n rakennussarjasta tehty vaunu, varsinaisia malleja ei ole näkynyt vielä olevan kaupan.

Vaunun rakensin saksalaisen Modellbau Krügerin rakennussarjasta, joka on 2010-luvun tuotantoa. Päämateriaali on syövytetty 0,3 mm:n uushopeapelti. Laakeripukit, puskimet ja jarrudetaljit ovat kuitenkin messinkivalua. Rakennussarja käyttää Symoban lähikytkinmekanismeja, myös vaunujen sisäpäädyn kytkennässä, joka muuten on pituussäädettävä. Vaunun muihin erikoisuuksiin kuuluvat mm. irtonainen runkopalkin sivulevy, johon piti olla valmiiksi tampopainettu merkinnät, jälkiasennettavat sivupylväät ja toisiinsa kytketyt ja kääntyvät laakeripukit, joiden tarkoituksena on helpottaa kulkua pienisäteisissä kaarteissa. Myös lattialankutus on irto-osa, jonka voi maalata erikseen ja asentaa vasta lopuksi paikoilleen.

Rakennussarja on varsin helppo kasattava, jos juottamisen perusteet ovat hallussa. Mukana toimitetaan saksankielinen kokoamisohje, joka on vain tekstimuodossa. Juotin vaunut kasaan käyttäen pääasiassa englantilaisen Carr’sin Red-matalajuotetta.

Vaunun runko koostuu kahdesta päällekkäin luotettavasta laatikosta. Toisesta osasta muodostuvat puskinpalkin muodot ja toisesta sivulaidat. Toisen yläpinta on puolisyövytetty siten, että muodostuvaan koloon uppoaa helposti lattialankutus. Vaunun alajäykiste pylväidensäilytyslaatikoineen kootaan erikseen. Laatikon pohjan ritilä on todella hienoa syövytettä – harmi kyllä laatu ei näy kunnolla normaalissa ajoasennossa.

Vaunun I-palkista tehdyt päätypylväät oli suunniteltu koittavan syövyteosista. Totesin homman sen verran haastavaksi, että hommasin suoraan messinkistä 1x1 mm:n I-palkkia saksalaiselta Knupferilta. Päätykulman vaihtotyöastin on sekin lisäosa: Weinertin messinkivalu syövytettyine ritilöineen.

Jätin vaunusta pois myös laakeripukkien keskinäisen kytkennän. Mekaniikan kokoamista ja toimintaa en ymmärtänyt kasausohjeesta ja lisäksi laakeripukin päätylista esti kytkinmekanismien asentamisen, joten luovuin ajatuksesta ja ruuvasin laakeripukit suoraan kiinni vaunun runkoon. Liikerataa tuntuu olevan näinkin riittävästi.

Vaunut ruiskumaalasin ensin harmaalla autopohjamaalilla, minkä jälkeen hankin Decoväristä RAL 8012 -kaksikomponenttiautomaalia. Tavaravaununruskeana paikkamaalina käytin Humbrolin kiiltävää 133:a. Lattia on jotakin sopivaa emalimaalia omista varastoista, sivunumeroa en harmi kyllä enää muista. Maalauksen jälkeen vaunut on lakattu samalla kaksikomponenttimattalakalla.

Vaunujen UIC-standardin mukaiset sivupylväät ovat nekin syövytettä. Pylväiden puolikkaat vain yksinkertaisesti käännetään kehyksineen päällekkäin ja väliin liimaa. Pylväät olivat jo valmiiksi maalattuja ja valmistaja oli tampopainanut pylväisiin Railshipin RS-omistajamerkinnät. Tilasin pylväitä kolmea vaunua varten – lukumäärätulkinnassa lie ollut eroja minun ja valmistajan välillä, sillä sain pylväitä lopulta vain kolmea vaunupuolikasta varten – siis vain puoleentoista Laas-vaunuun. Lisäpylvästiedusteluihini en ole saanut vastausta valmistajalta – pitänee syövyttää omat.

Vaunujen merkinnät piti tulla valmistajalta valmiina tampopainettuna sivupeltinä. Merkinnöissä on neljä eri väriä, eikä valmistajan kohdistus onnistunut eri värien kesken. Vasta pitkän ajan kuluttua sain mattaruskeaksi maalatut sivupellit ilman merkintöjä omiksi aihioiksi. Maalasin pellit uusiksi samalla ruskealla kuin muutkin vaunut.

Vaunujen merkinnät piirsin lopulta itse Corel Draw'lla Tapio Keräsen valokuvien perusteella. Kuvissa ei ihan kaikkia merkintöjä näkynyt, joten osan sisältö piti selvittää erinäisten nettihakujen avulla. Omista merkinnöistä on sekin hyöty, että vaunuyksilöistä voi tehdä uniikkeja numeroa (ja korjausmerkintöjä) vaihtamalla. Yhdestä vaunuparista on tulossa Transwaggonin vaunu, kolme muuta ovat Railshipin vaunuja.

Merkinnät tulostutin märkäsiirtokuviksi ensimmäistä kertaa saksalaisella Druckeronkelilla. Lopputulokseen olen todella tyytyväinen. Värit, jopa Railshipin oranssi, toistuvat hyvin. Tekstit ovat myös tarkkoja, ja kuormataulukkokin on luettavissa. Siirtokuvat vedin yhtenä kokonaisuutena maalatun sivupellin päälle. Helppo ja nopea toteutus.

D8C33842.jpg

D8C33843.jpg

Vaunujen viimeistelyn hoidin Carr’sin pigmenttipulvereilla. Puskimiin laitoin vielä rasvausta Revellin antrasiittimustalla.

Kuormana on NMJ:n ruotsalaisvaunuista lainattuja sahatavarakuormia. Kuormien valmistaja lienee tšekkiläinen Duha, mutta irtonaisena ei näitä ole saatavilla.

D8C33846.jpg

Kokonaisuutena hauska projekti, joskin pitkäkestoinen erinäisten puutteiden vuoksi. Samalla on päässyt perehtymään suomalaisen rautatiehistorian lähimenneisyyteen. Vaunuhan on siitä hauska, että sopii sekä suomalaiselle että keskieurooppalaiselle pienoisrautatielle.

[Zimba]

Hieman rakennusaikaisia kuvia tässä erillisessä viestissä.

D7C59488.jpg

D7C59653.jpg

D7C59655.jpg

D7C59657.jpg

D2C63341.jpg

D7C64261.jpg

D7C64264.jpg

DfC36350.jpg

[PasiS]

Huippuhienoja ovat kaikkine yksityiskohtineen. Nöyrää hatunnostoa täältä tekijälle.

[Zimba]

Syyskauden alkajaisiksi pajalta valmistui vihdoin loputkin kolme Laas-vaunuyksikköä. Yksiköistä kaksi on Railshipin merkinnöillä ja kolmas on Transwaggonin väreissä.

Vaunut on rakennettu saksalaisen Krügerin uushopeasta syövytetyistä rakennussarjoista. Vaunut on koottu juottamalla, minkä jälkeen maalaus on tehty kaksikomponenttiautomaaleilla. Tavaravaunuruskean sävy on RAL 8012.

Nämä H0-vaunuyksiköt jäivät viime syksynä kesken osapuutteen vuoksi. Valmistaja toimitti kolmen rakennussarjan mukana pylväät vain puoleentoista vaunuyksikköön, siis kolmeen vaunupuolikkaaseen. Neljännen sarjan hankin myöhemmin muuta kautta – siitä uupuivat pylväiden lisäksi myös vaunujen kylkipellit, joihin vaunujen merkinnät oli tarkoitus kiinnittää.

Ratkaisin ongelman piirtämällä puuttuvat osat olemassaolevien sarjojen osia mallina käyttäen. Osat on syövytetty 0,3 mm:n uushopeasta. Pylväät on syövytetty vain yksipuolisesti kahtena puolikkaana, jotka vain yksinkertaisesti käännetään toistensa päälle.

Omavalmistepylväät tunnistaa siitä, että pylväissä ei ole omistajamerkintää (esim. RS) – en jaksanut alkaa pylväisiin kiinnittää siirtokuvia kahdelle puolelle. Yhteensä pylväitä on neljässä vaunuparissa yhteensä 160 kpl.

Siirtokuvat piirsin nekin itse. Ne on tulostettu UV-menetelmällä, joka vaikuttaa tekevän varsin tarkkaa jälkeä. Siirtokuvat vedin yhtenä paneelina suoraan sivupellin päälle. Helppoa, kun ei yksittäisiä merkintöjä tarvitse asemoida oikealle paikalleen vaunun kylkeen.
Railshipin Laas-vaunujen kyydissä on sahatavarakuormia. Transwaggonin kuormaksi olen suunnitellut Duhan valmistamia Nokian kaapelikeloja, joita pitäisi hankkia jokunen lisää.

Railshipillä Laas-vaunuja oli 225 kpl ja Transwaggonilla 150 kpl. Vaunuilla ei merkittäviä eroja ollut keskenään – paperilla Transwaggonin vaunuissa oli neliskanttiset puskinlautaset, mutta ainakin esikuvavaunussa puskimet olivat pyöreät. Merkinnöissä oli pieniä sijoittelueroja johtuen Transwaggonin pidemmästä logosta.