Märklin C-kisko lattiarata
Posted: 18.02.2021 11:11
Täällä on sen verran vähän kirjoituksia lattiaradoista, että ajattelin jakaa oman lattiarataprojektini.
Ensin hieman taustaa aiheeseen. Haaveilin pitkään tekeväni H0-mittakaavan kiinteän radan (lohkoista), mutta projekti ei päässyt koskaan alkua pidemmälle. Sitä rajoitti oikeastaan kolme asiaa 1) ajan puute, 2) osaamistason ja vaatimusten välinen ero ja 3) tarvittavan tilan puute. Näistä erityisesti tuo viimeinen osoittautui ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Tähän umpikujaan ajauduin oikeastaan omaa syytäni ja osin tietämättömyyttä. Valitsin mittakaavaksi H0:n (1/87) ja esikuvaksi löyhästi Saksan DB era IV:n vuodelta 1979, joskin kalustoni taitaa kattaa vuodet 1965 - 1990. Jokatapauksessa edes sinnepäin esikuvan mittaisten junien ajattaminen tarkoittaa 2-4metrin mittaisten junien ajattamista. Lisäksi erityisesti vaihtotyöt ovat kiinnostukseni kohteita niin henkilöliikenteen kuin erityisesti tavaraliikenteen osalta. Tulin siihen tulokseen, että minimissään tarvitsisin tilan, joka olisi 6mX4m suuri. Eihän tällaista tilaa oikein missään käyttämättömänä ole.
Tästä johtuen päätin suunnitella tilapäisen radan, jonka latoa lattialle esimerkiksi viikon ajaksi kerrallaan ja ajattaa sillä junia. Saattaa kuulostaa pikkulasten leikiltä, mutta tämä toteuttaa itselleni tärkeimmät vaiheet hyvin (junien ajattaminen, vaihtotyöt ja logiikkojen ohjelmoiminen). Rata perustuu tällä hetkellä pelkästään Märklin C-kiskoon ja MM-ohjaukseen. Rata on point-dogbone-point tyyppinen, jossa keskellä vielä tylsästi "Main" niminen asema. Asemalla on 5 läpiajettavaa raidetta, joiden hyötypituudet ovat noin 3 metriä. Main sijaitsee sähköistetyn kaksiraiteisen pääradan varrella ja mallintaa pientä kaupunkiasemaa tai suuren kaupungin esikaupunkiasemaa. Osa TEE-junista porhaltaa suoraan aseman läpi, osa pysähtyy sillä. D-junat puolestaan pysähtyvät aina asemalle ja niihin kohdistuu viikonloppuisin vaihtotöitä. Mainilla D-junien keulalle vaihdetaan sähköveturin tilalle diesel, esimerkiksi BR 220, kun ne jatkavat matkaansa Giesensdorfiin. Lisäksi asemalla on paikallisliikennettä Wiesensteigiin ja kiskobusseilla Giesensdorfiin. Tavaraliikennettä aseman läpi kulkee paljon, koska yhteys johtaa öljynjalostamolle ja satamaan. Asemalla lastataan vähäisiä määriä kappaletavaraa umpivaunuihin ja puutavaraa avovaunuihin. Asemalla on päivystäjinä BR 290 ja BR 261 vaihtotyöveturit.
Mainin länsipäästä pääsee paluusilmukan kautta Giesensdorfin kylään, jossa on pieni henkilöliilkenteen asema ja vähäistä tavaraliikennettä. Rata on sähköistämätön. Asemalla on kaksi raidetta, joiden hyötypituus on 2 metriä. Asemalta on pistoraiteet sahalle ja huonekalutehtaalle. Tavaraliikennettä tulee lähinnä sahalta, jonne kuljetetaan raakapuuta ja takaisin sahatavaraa. Lisäksi kappaletavaraa lastataan makasiinilla ja pienellä huonekalutehtaalla. Täällä henkilöliikenteestä pitää huolta kiskobussiyhteys Mainiin ja viikonloppuisin käyvät D-junat. Päivystäjänä on Köf II pienoisveturi ja BR 212 (koska omistamassani Köffissä ei ole telex-kytkimiä).
Mainin itäpäästä puolestaan pääsee paluusilmukkaan, jossa on piiloratapiha. Piiloratapihalla on seitsemän läpiajettavaa raidetta, joista viidellä voi seisottaa kalustoa. Hyötypituus näillä on 2 - 3 metriä. Paluusilmukasta on yhteys Wiesensteigiin, joka on pieni saksalainen kaupunki. Asemalla on kolme raidetta, joista kaksi on sähköistetty. Lisäksi asemalla on kuormausraide. Wiesensteigin henkilöliikennettä hoidetaan D-junilla ja lähiliikennejunilla (Silberling). D-juniin kohdistuu veturin ympäriajo asemalla, mutta lähiliikennekalusto on push-pull tyyppistä. Wiesensteigissa on pakastamo, jonka johdosta kylmävaunuja on ratapihalla lähes jatkuvasti. Muuta tavaraliikennettä erittäin ahtaalle ratapihalle ei mahdukaan. Päivystäjänä BR 261 vaihtotyöveturi tai BR 212, mikäli BR 261 on poissa käytöstä.
Radan pääohjaimena toimii jo vanhanaikainen Märklin CS 1 ja aliohjaimina kolme MS 1 ohjainta. Radan kaikki vaihteet ovat sähköistetty ja asemien raiteet ohjelmoitu reiteiksi. Radalla on 12 kpl sähköisesti ohjattavia irroitusraiteita, jotta junakokoonpanoja voi muuttaa. Opastimet ja ilmajohtimet puuttuvat, eikä niiden hankinnasta ole vielä varmuutta. Lisäksi automaattiohjauksen mahdollistama S88 väylä ei ole käytössä, mutta se on tarkoitus rakentaa seuraavalle ajokerralle käyttöön (näin kiskobussi, lähiliikennejunat, TEE-junat ja osa tavarajunista pääsisi ajamaan itsenäisesti). Lisäksi seuraavaan kertaan jää myös boosterialueen käyttöönotto (Piilopiha+Wiesensteig), koska nyt virta ei meinaa riittää usean veturin yhtäaikaiseen käyttöön.
Ohessa periaatekuva radasta.https://1drv.ms/u/s!Al_gJREDYY3iklykbyAEpb9fS_iV Rata nykyisessä muodossaan valtaa tilan, joka on noin 8 metriäX1 metriä ja lisäksi 4 metrit pistot asemille ja piiloradan noin 3 metriä. Radasta ei ole nyt toteutettu sinisellä merkittyjä alueita (molemmat veturitallit ja osa piilopihan raiteista). Veturitallit tulee olemaan radan ainoat "kiinteät rakenteet" ja ne tehdään lohkoiksi joskus myöhemmin. Lisäksi tarkoitus on hankkia rataan riittävän kestäviä rautatierakennuksia, kuten asemia ja tavaramakasiinejä luomaan parempaa ilmapiiriä.
Ensin hieman taustaa aiheeseen. Haaveilin pitkään tekeväni H0-mittakaavan kiinteän radan (lohkoista), mutta projekti ei päässyt koskaan alkua pidemmälle. Sitä rajoitti oikeastaan kolme asiaa 1) ajan puute, 2) osaamistason ja vaatimusten välinen ero ja 3) tarvittavan tilan puute. Näistä erityisesti tuo viimeinen osoittautui ylitsepääsemättömäksi esteeksi. Tähän umpikujaan ajauduin oikeastaan omaa syytäni ja osin tietämättömyyttä. Valitsin mittakaavaksi H0:n (1/87) ja esikuvaksi löyhästi Saksan DB era IV:n vuodelta 1979, joskin kalustoni taitaa kattaa vuodet 1965 - 1990. Jokatapauksessa edes sinnepäin esikuvan mittaisten junien ajattaminen tarkoittaa 2-4metrin mittaisten junien ajattamista. Lisäksi erityisesti vaihtotyöt ovat kiinnostukseni kohteita niin henkilöliikenteen kuin erityisesti tavaraliikenteen osalta. Tulin siihen tulokseen, että minimissään tarvitsisin tilan, joka olisi 6mX4m suuri. Eihän tällaista tilaa oikein missään käyttämättömänä ole.
Tästä johtuen päätin suunnitella tilapäisen radan, jonka latoa lattialle esimerkiksi viikon ajaksi kerrallaan ja ajattaa sillä junia. Saattaa kuulostaa pikkulasten leikiltä, mutta tämä toteuttaa itselleni tärkeimmät vaiheet hyvin (junien ajattaminen, vaihtotyöt ja logiikkojen ohjelmoiminen). Rata perustuu tällä hetkellä pelkästään Märklin C-kiskoon ja MM-ohjaukseen. Rata on point-dogbone-point tyyppinen, jossa keskellä vielä tylsästi "Main" niminen asema. Asemalla on 5 läpiajettavaa raidetta, joiden hyötypituudet ovat noin 3 metriä. Main sijaitsee sähköistetyn kaksiraiteisen pääradan varrella ja mallintaa pientä kaupunkiasemaa tai suuren kaupungin esikaupunkiasemaa. Osa TEE-junista porhaltaa suoraan aseman läpi, osa pysähtyy sillä. D-junat puolestaan pysähtyvät aina asemalle ja niihin kohdistuu viikonloppuisin vaihtotöitä. Mainilla D-junien keulalle vaihdetaan sähköveturin tilalle diesel, esimerkiksi BR 220, kun ne jatkavat matkaansa Giesensdorfiin. Lisäksi asemalla on paikallisliikennettä Wiesensteigiin ja kiskobusseilla Giesensdorfiin. Tavaraliikennettä aseman läpi kulkee paljon, koska yhteys johtaa öljynjalostamolle ja satamaan. Asemalla lastataan vähäisiä määriä kappaletavaraa umpivaunuihin ja puutavaraa avovaunuihin. Asemalla on päivystäjinä BR 290 ja BR 261 vaihtotyöveturit.
Mainin länsipäästä pääsee paluusilmukan kautta Giesensdorfin kylään, jossa on pieni henkilöliilkenteen asema ja vähäistä tavaraliikennettä. Rata on sähköistämätön. Asemalla on kaksi raidetta, joiden hyötypituus on 2 metriä. Asemalta on pistoraiteet sahalle ja huonekalutehtaalle. Tavaraliikennettä tulee lähinnä sahalta, jonne kuljetetaan raakapuuta ja takaisin sahatavaraa. Lisäksi kappaletavaraa lastataan makasiinilla ja pienellä huonekalutehtaalla. Täällä henkilöliikenteestä pitää huolta kiskobussiyhteys Mainiin ja viikonloppuisin käyvät D-junat. Päivystäjänä on Köf II pienoisveturi ja BR 212 (koska omistamassani Köffissä ei ole telex-kytkimiä).
Mainin itäpäästä puolestaan pääsee paluusilmukkaan, jossa on piiloratapiha. Piiloratapihalla on seitsemän läpiajettavaa raidetta, joista viidellä voi seisottaa kalustoa. Hyötypituus näillä on 2 - 3 metriä. Paluusilmukasta on yhteys Wiesensteigiin, joka on pieni saksalainen kaupunki. Asemalla on kolme raidetta, joista kaksi on sähköistetty. Lisäksi asemalla on kuormausraide. Wiesensteigin henkilöliikennettä hoidetaan D-junilla ja lähiliikennejunilla (Silberling). D-juniin kohdistuu veturin ympäriajo asemalla, mutta lähiliikennekalusto on push-pull tyyppistä. Wiesensteigissa on pakastamo, jonka johdosta kylmävaunuja on ratapihalla lähes jatkuvasti. Muuta tavaraliikennettä erittäin ahtaalle ratapihalle ei mahdukaan. Päivystäjänä BR 261 vaihtotyöveturi tai BR 212, mikäli BR 261 on poissa käytöstä.
Radan pääohjaimena toimii jo vanhanaikainen Märklin CS 1 ja aliohjaimina kolme MS 1 ohjainta. Radan kaikki vaihteet ovat sähköistetty ja asemien raiteet ohjelmoitu reiteiksi. Radalla on 12 kpl sähköisesti ohjattavia irroitusraiteita, jotta junakokoonpanoja voi muuttaa. Opastimet ja ilmajohtimet puuttuvat, eikä niiden hankinnasta ole vielä varmuutta. Lisäksi automaattiohjauksen mahdollistama S88 väylä ei ole käytössä, mutta se on tarkoitus rakentaa seuraavalle ajokerralle käyttöön (näin kiskobussi, lähiliikennejunat, TEE-junat ja osa tavarajunista pääsisi ajamaan itsenäisesti). Lisäksi seuraavaan kertaan jää myös boosterialueen käyttöönotto (Piilopiha+Wiesensteig), koska nyt virta ei meinaa riittää usean veturin yhtäaikaiseen käyttöön.
Ohessa periaatekuva radasta.https://1drv.ms/u/s!Al_gJREDYY3iklykbyAEpb9fS_iV Rata nykyisessä muodossaan valtaa tilan, joka on noin 8 metriäX1 metriä ja lisäksi 4 metrit pistot asemille ja piiloradan noin 3 metriä. Radasta ei ole nyt toteutettu sinisellä merkittyjä alueita (molemmat veturitallit ja osa piilopihan raiteista). Veturitallit tulee olemaan radan ainoat "kiinteät rakenteet" ja ne tehdään lohkoiksi joskus myöhemmin. Lisäksi tarkoitus on hankkia rataan riittävän kestäviä rautatierakennuksia, kuten asemia ja tavaramakasiinejä luomaan parempaa ilmapiiriä.