Po 9808
Lähetetty: 31.10.2020 12:25
Syksyn tullen pajalta alkaa valmistua uusia H0-malleja. Tällä kertaa uunista putkahti pitkä kaasuvalaistu postivaunu Po 9808.
Pääosa vaunuista oli valmistuessaan kaasuvalaistuja. Myöhemmin 25 vaunun valaistus muutettiin sähkölle, jolloin alustan kaasusäiliöt vaihdettiin akustolaatikoksi. Samalla lienee katollakin poistunut komea kaasuputkisto.
Sarjasta on tähän päivään säilynyt ainakin vaunut 9811, 9822, 9826 ja 9841, kaikki sähkövalaistuja.
Pienoismallin esikuvavaunu Po 9808 valmistui Pasilan konepajalta vuonna 1945. Mallin ulkoasu vastaa vuotta 1962, jolloin tuntematon harrastaja kuvasi vaunun Tampereen asemalla.
Malli pohjautuu Matti Vuorisalon tekemään uretaanista valettuun rakennussarjaan. Sarjan vaunu on sähkövalaistu ja varustettu A12-teleillä, joten jonkin verran muutostöitä piti tälläkin kertaa tehdä.
Vaunun alusta detaljeineen, kori ja katon päätypuolikkaat ovat uretaanivalua. A11-telit ja kaasusäiliöt ovat Mestarimallien tuotantoa. Kaasusäiliöille piirsin itse uudet syövytetuet. Alustan tukijänne on juotettu kasaan messinkilangoista.
Koriin ei ole tehty muutostöitä lukuunottamatta sivuovien ikkunoita, jotka on avattu suuremmiksi. Korin sisälle juotin tukirungon seinien suoruutta varmistamaan. Tähän tukirunkoon oli hyvä juottaa myös vaunun sisäseinät, jotta ikkunoista ei tarpeettomasti näkyisi toiset ikkunat esikuvan vastaisesti. Korin otetangot ovat 0,4 mm:n uushopealankaa.
Katto on koottu kahdesta uretaanipäädystä, joiden väliin höyläsin balsahalosta loput. Lopullinen muoto on haettu pakkelin avulla hiomalla. Katon hiekoitus tapahtui maalaamalla ensin katto hiekanvärisellä emalimaalilla ja sen jälkeen levittämällä hieno hiekka katolle. Operaatio toistettiin, jotta saadaan tasainen pinta.
Kattoa komistaa valokaasuputkisto kahdella runkoputkella. Putkiston asensin hiekoituksen jälkeen. Putket ovat 0,3 millimetrin uushopeaa tai messinkiä. Runkoputkisto on katossa kiinni messingistä syövytetyillä lenkeillä. Varsinaisiin valoihin johtavat putket juotin kiinni runkoputkiin. Juottamisen aikana suojasin kattohiekkaa leivinpaperin palalla. Lopuksi putkisto ja lenkit on tummennettu metallintummennuskemikaalilla. Lopputulos on mielestäni varsin siisti.
Katon kaasuvalaisimet ovat Mestarimallien valkometallivalua, torpedotuulettimet Mallijunien Ei-sarjasta ja kaminan savutorvi ynnä vedentäyttösuppilo uretaanivalua. Katon ylikulkusillat ovat Mestarimallien syövyteosia, samoin kuin katolle johtavat tikkaatkin.
Kori on maalattu ensin harmaalla autopohjamaalilla. Tämän jälkeen syntyi postinkeltainen XtraColorin X104-emalimaalilla. Alustan ja telien musta on samoin XtraColorin, sävy on Night Black. Välissä teippasin korin Tamiyan keltaisilla rajausteipeillä. Vaunun merkinnät piirsin itse märkäsiirtokuviksi vuoden 1962 mallin mukaisiksi. Merkintöjen jälkeen lakkasin vaunun kokonaisuudessaan Testorsin Dullcote-mattalakalla.
Vaunun ikkunat ovat läpinäkyvää polystyreenilevyä. Päätyjen postisäkkiosastojen ikkunoihin ja sivuoviin laitoin kalterit Mestarimallien syövyteosista. Vessan ikkunan maitolasia on imitoitu kolmella kerroksella Scotchin teippiä. Makuuhyttien verhot ovat muinaisen Tiimarin beigeä servettiä.
Loppusäistys on tehty Carr’sin maapigmenttipulvereilla. Lähikytkinmekanismit ovat Symoban tuotteita ja kytkintuppeloon on kiinnitetty Märklinin lähikytkin.
Pasilan konepaja valmisti pitkiä puukorisia postivaunuja vuosina 1939–1959 yhteensä 48 kpl. Tämä viimeiseksi puukoriseksi postivaunusarjaksi jäänyt sarja käsitti numerot 9801–9830, 9835–9843 ja 9918–9927. Numeroiden perusteella vaunuja olisi 49 – vaunu 9809 rakennettiin onnettomuuden jäljiltä uusiksi ja sai numeron 9835. Pääosa vaunuista oli valmistuessaan kaasuvalaistuja. Myöhemmin 25 vaunun valaistus muutettiin sähkölle, jolloin alustan kaasusäiliöt vaihdettiin akustolaatikoksi. Samalla lienee katollakin poistunut komea kaasuputkisto.
Sarjasta on tähän päivään säilynyt ainakin vaunut 9811, 9822, 9826 ja 9841, kaikki sähkövalaistuja.
Pienoismallin esikuvavaunu Po 9808 valmistui Pasilan konepajalta vuonna 1945. Mallin ulkoasu vastaa vuotta 1962, jolloin tuntematon harrastaja kuvasi vaunun Tampereen asemalla.
Malli pohjautuu Matti Vuorisalon tekemään uretaanista valettuun rakennussarjaan. Sarjan vaunu on sähkövalaistu ja varustettu A12-teleillä, joten jonkin verran muutostöitä piti tälläkin kertaa tehdä.
Vaunun alusta detaljeineen, kori ja katon päätypuolikkaat ovat uretaanivalua. A11-telit ja kaasusäiliöt ovat Mestarimallien tuotantoa. Kaasusäiliöille piirsin itse uudet syövytetuet. Alustan tukijänne on juotettu kasaan messinkilangoista.
Koriin ei ole tehty muutostöitä lukuunottamatta sivuovien ikkunoita, jotka on avattu suuremmiksi. Korin sisälle juotin tukirungon seinien suoruutta varmistamaan. Tähän tukirunkoon oli hyvä juottaa myös vaunun sisäseinät, jotta ikkunoista ei tarpeettomasti näkyisi toiset ikkunat esikuvan vastaisesti. Korin otetangot ovat 0,4 mm:n uushopealankaa.
Katto on koottu kahdesta uretaanipäädystä, joiden väliin höyläsin balsahalosta loput. Lopullinen muoto on haettu pakkelin avulla hiomalla. Katon hiekoitus tapahtui maalaamalla ensin katto hiekanvärisellä emalimaalilla ja sen jälkeen levittämällä hieno hiekka katolle. Operaatio toistettiin, jotta saadaan tasainen pinta.
Kattoa komistaa valokaasuputkisto kahdella runkoputkella. Putkiston asensin hiekoituksen jälkeen. Putket ovat 0,3 millimetrin uushopeaa tai messinkiä. Runkoputkisto on katossa kiinni messingistä syövytetyillä lenkeillä. Varsinaisiin valoihin johtavat putket juotin kiinni runkoputkiin. Juottamisen aikana suojasin kattohiekkaa leivinpaperin palalla. Lopuksi putkisto ja lenkit on tummennettu metallintummennuskemikaalilla. Lopputulos on mielestäni varsin siisti.
Katon kaasuvalaisimet ovat Mestarimallien valkometallivalua, torpedotuulettimet Mallijunien Ei-sarjasta ja kaminan savutorvi ynnä vedentäyttösuppilo uretaanivalua. Katon ylikulkusillat ovat Mestarimallien syövyteosia, samoin kuin katolle johtavat tikkaatkin.
Kori on maalattu ensin harmaalla autopohjamaalilla. Tämän jälkeen syntyi postinkeltainen XtraColorin X104-emalimaalilla. Alustan ja telien musta on samoin XtraColorin, sävy on Night Black. Välissä teippasin korin Tamiyan keltaisilla rajausteipeillä. Vaunun merkinnät piirsin itse märkäsiirtokuviksi vuoden 1962 mallin mukaisiksi. Merkintöjen jälkeen lakkasin vaunun kokonaisuudessaan Testorsin Dullcote-mattalakalla.
Vaunun ikkunat ovat läpinäkyvää polystyreenilevyä. Päätyjen postisäkkiosastojen ikkunoihin ja sivuoviin laitoin kalterit Mestarimallien syövyteosista. Vessan ikkunan maitolasia on imitoitu kolmella kerroksella Scotchin teippiä. Makuuhyttien verhot ovat muinaisen Tiimarin beigeä servettiä.
Loppusäistys on tehty Carr’sin maapigmenttipulvereilla. Lähikytkinmekanismit ovat Symoban tuotteita ja kytkintuppeloon on kiinnitetty Märklinin lähikytkin.