Nohab – helpohko suomalaisveturi
Lähetetty: 04.10.2020 20:05
VR:llä oli 1950-luvun lopulla kokeiltavana useanlaisia dieselvetureita.Yksi oli ruotsalainen Nohab, joka oli vuokralla joulukuusta 1958 tammikuuhun 1960. Tämä veturi vastaa aika lailla norjalaista Di3-sarjaa, mutta on norjalaista hieman pidempi ja kolmiakselisissa teleissä vain kaksi akselia vetää. Nohab oli siinä määrin varma vetureiden myynnistä VR:lle, että ehti aloittaa viiden veturin valmistuksen ennen kauppojen kariuduttua. Kolme veturia päätyi lopulta Norjan NSB:lle sarjaksi Di3b, kaksi muuta veturia pystyttiin muokkaamaan muiden Di3-sarjan vetureiden mukaisiksi. Suomessa ollut Di3b-veturi päätyi norjalaisuran päätyttyä Kosovon rautateille.
Veturista on säilynyt runsaan kirjeenvaihdon lisäksi mukavasti valokuvia. Näitä löytyy mm. kirjoista Suomen Rautatiet, Suuri Raideliikennealbumi ja VR Suomi - Dieselien aikaan. Värikuvia tiedetään vain vähän; kirjoissa Eilispäivän liikennettä ja Rautateiden Pasila on julkaistu pari pysäytyskuvaa Kauko Kuosman värikaitafilmiltä. Lisäksi tanskalaisessa Jernbanen-lehden numerossa 11/2004 on käsitelty veturia. Pienoismalli-lehdessä 3/2006 on Petri Sallisen artikkeli veturin muutostöistä.
Verkossa kuvia löytyy esim. Vaunut.orgista (http://vaunut.org/kuvat/?tt=20&i1=KDs1), Finnasta ja Muistaja.fi-sivustolla Hyvinkään kaupunginmuseon kokoelmista.
Kesän aikana tuli askarreltua tästä koeveturista pienoismalli. Pohjana käytin Rocon mallia NSB:n Di3b-sarjan veturista 3.643, joka sattumalta on sama Suomessa käynyt yksilö. Kori vaati hieman muutostöitä. Rocon jäljiltä korissa oli reikiä peileille, kaiteille, tikkaille ym. yksityiskohdille. Laskin, että paikkasin, täytin, pakkeloin ja hioin yhteensä kahdeksisenkymmentä reikää. Tämän jälkeen porasin uudet reiät viheltimille, keulan otetangoille sekä sivuovien kaiteille. Esteenraivaajaan sahasin aukot astinlaudoille. Katolle tein reiän soittokelloa varten.
Sivuovien otetangot ovat 0,5 mm:n uushopealankaa, jotka taivutin Rocon muovikaiteen mallin mukaisesti. Kaiteet tummensin metallintummennuskemikaalilla. Keulan otetangot ovat veturin pintamaalilla maalattua 0,4 mm:n uushopealankaa. Esteenraivaajan astinlauta on 0,3 mm:n uushopealankaa.
Lisädetaljeista soittokello on muistaakseni Pienoisrautatiekerho ry:n pronssivalukassasta; tuulilasinpyyhkijät, viheltimet, ilmaletkut ja ruuvikytkin Weinertin tuotantoa ja valmistajalaatta, etupäänmerkit ja keulan iso Nohab-siirtokuva Mestarimallien tuotantoa.
Kori on ruiskumaalattu ensin harmaalla pohjamaalilla, jonka jälkeen ruiskutin Rautatiemuseon dieselveturikerman. Tämän jälkeen teippasin koristeraidat Aizun 0,7 mm:n teipillä. Varsinainen pintamaalaus on 2-komponenttiautomaalia, sopiva sävy oli Citroënin EKA. Näyttää siltä, että viininpunaiseksi sopisi myös Humbrolin nro 20, jota käytin satunnaisten virhekohtien paikkamaalaukseen. Katto on maalattu XtraColorin antrasiitinharmaalla. Siirtokuvien päälle ruiskutin 2-komponenttilakoista sekoitetun satiinilakan. Telisivut ja polttoainesäiliön vain lakkasin mattalakalla.
Loppusilauksena laitoin alustaan ja katollekin englantilaisen Carr'sin säistyspigmenttijauheita. Katolle taisi livahtaa kuitenkin hieman liikaa…
Veturiin asensin digitaaliajoa varten ESUn LokSound 5 -dekooderin. Rocon alustassa on valmiiksi paikat kahdelle 23 mm:n kaiuttimelle. Jo yhdellä tuntuu ääntä irtoavan ihan mukavasti.
Veturista on säilynyt runsaan kirjeenvaihdon lisäksi mukavasti valokuvia. Näitä löytyy mm. kirjoista Suomen Rautatiet, Suuri Raideliikennealbumi ja VR Suomi - Dieselien aikaan. Värikuvia tiedetään vain vähän; kirjoissa Eilispäivän liikennettä ja Rautateiden Pasila on julkaistu pari pysäytyskuvaa Kauko Kuosman värikaitafilmiltä. Lisäksi tanskalaisessa Jernbanen-lehden numerossa 11/2004 on käsitelty veturia. Pienoismalli-lehdessä 3/2006 on Petri Sallisen artikkeli veturin muutostöistä.
Verkossa kuvia löytyy esim. Vaunut.orgista (http://vaunut.org/kuvat/?tt=20&i1=KDs1), Finnasta ja Muistaja.fi-sivustolla Hyvinkään kaupunginmuseon kokoelmista.
Kesän aikana tuli askarreltua tästä koeveturista pienoismalli. Pohjana käytin Rocon mallia NSB:n Di3b-sarjan veturista 3.643, joka sattumalta on sama Suomessa käynyt yksilö. Kori vaati hieman muutostöitä. Rocon jäljiltä korissa oli reikiä peileille, kaiteille, tikkaille ym. yksityiskohdille. Laskin, että paikkasin, täytin, pakkeloin ja hioin yhteensä kahdeksisenkymmentä reikää. Tämän jälkeen porasin uudet reiät viheltimille, keulan otetangoille sekä sivuovien kaiteille. Esteenraivaajaan sahasin aukot astinlaudoille. Katolle tein reiän soittokelloa varten.
Sivuovien otetangot ovat 0,5 mm:n uushopealankaa, jotka taivutin Rocon muovikaiteen mallin mukaisesti. Kaiteet tummensin metallintummennuskemikaalilla. Keulan otetangot ovat veturin pintamaalilla maalattua 0,4 mm:n uushopealankaa. Esteenraivaajan astinlauta on 0,3 mm:n uushopealankaa.
Lisädetaljeista soittokello on muistaakseni Pienoisrautatiekerho ry:n pronssivalukassasta; tuulilasinpyyhkijät, viheltimet, ilmaletkut ja ruuvikytkin Weinertin tuotantoa ja valmistajalaatta, etupäänmerkit ja keulan iso Nohab-siirtokuva Mestarimallien tuotantoa.
Kori on ruiskumaalattu ensin harmaalla pohjamaalilla, jonka jälkeen ruiskutin Rautatiemuseon dieselveturikerman. Tämän jälkeen teippasin koristeraidat Aizun 0,7 mm:n teipillä. Varsinainen pintamaalaus on 2-komponenttiautomaalia, sopiva sävy oli Citroënin EKA. Näyttää siltä, että viininpunaiseksi sopisi myös Humbrolin nro 20, jota käytin satunnaisten virhekohtien paikkamaalaukseen. Katto on maalattu XtraColorin antrasiitinharmaalla. Siirtokuvien päälle ruiskutin 2-komponenttilakoista sekoitetun satiinilakan. Telisivut ja polttoainesäiliön vain lakkasin mattalakalla.
Loppusilauksena laitoin alustaan ja katollekin englantilaisen Carr'sin säistyspigmenttijauheita. Katolle taisi livahtaa kuitenkin hieman liikaa…
Veturiin asensin digitaaliajoa varten ESUn LokSound 5 -dekooderin. Rocon alustassa on valmiiksi paikat kahdelle 23 mm:n kaiuttimelle. Jo yhdellä tuntuu ääntä irtoavan ihan mukavasti.