consul kirjoitti:Toisaalta, miksi tehdä oma harrastaminen mahdollisimman hankalaksi vaihtamalla vaunuihin pyöräkerrat, jotka eivät toimi?
Mun radalla kulkee kaikki tarpeellinen kalusto kun en itse tee asiaa vaikeaksi pyöräkertoja vaihtamalla
Asia liittyy varmaankin moduuliratakeskusteluun.
Märklin-puolella pyörästökeskustelu lienee turha, sillä kyseessä on yhden valmistajan järjestelmä, ja silloin riittää valmistajan tehdastanadardin noudattaminen -- on se sitten mikä tahansa.
Kaksikiskopuolella ongelma on todellinen. Eri valmistajat eivät käytä yhtä ja samaa pyörästönormia, vaan normit ovat valmistajilla historiallisista ja kaupallisista syistä erilaiset. Valmistajat pyrkivät sitouttamaan asiakkaansa käyttämään omaa raide- ja kalustomateriaaliaan. Siksi tädellistä yhteensopivuutta ei ole, eivätkä valmistajat sitä todennäköisesti haluakaan. Euroopplainen alan kattojärjestö MOROP ei ole pyrkinyt yhtenäistämään pyörästönormeja vaan on laatinut omat standardinsa (NEM-normit) mieluummin niin, että kaikkien valmistajien tuotteet ikäänkuin sopivat standardiin.
Yhdysvalloissa sen sijaan kansallinen pienoisrautatiealan kattojärjestö NMRA on pyrkinyt ohjaamaan valmistajia kohti yhdenmukaista pyörästönormia, ja on siinä myös onnistunut. Myös nämä NMRA:n suosituksen (RP=recommended practise) RP25-pyöräkerrat ovat myös NEM-normin mukaiset. Tästä seuraa että ei ole yksikäsitteistä NEM-pyöräkertaa, koska NMRA:n, Märklinin ja Fleischmannin pyöräkerrat ovat kaikki NEM-pyöräkertoja, alaviittein sitten voidaan paikallisesti poissulkea yksi jos toinen.
Standardoinnin tavoitteena on vähentää keskenään epäyhteensopivien vaihtoehtojen määrää -- NEM ei sitä valitettavasti tee. NMRA:n standardit ovat yksikäsitteisempiä, ja siksi monet eurooppalaisetkin harrastajat ovat ottaneet ne käyttöön paitsi yhteensopivuuden takaamiseksi myös ulkonäkösyistä. Yhteensopivuus on tärkeää esimerkiksi kerhoradoilla tai modulaarisilla radoilla, jossa eri harrastajien tekemät moduulit tai rata olisi olotava yhteensopiva harrastajien kaluston kanssa. Eräät vanhat eurooppalaiset pienoisrautatievalmistajat ovat tehneet omasta kalustostaan myös NMRA:n RP25-pyöräkerroilla varustettuja versioita. On selvää että tätä ei ole tehty ilman kaupallisia perusteita -- NMRA:n standardit ovat saapuneet myös Eurooppaan -- halusimmepa sitä tai ei.
Kuten sanottu Märklin-harrastaja on sikäli onnellisessa asemassa että yhden merkin harrastajalla ei ole useita standardeja yhteensovitettavana.
Standardointi on siis ongelma 2-kiskopuolella, ja erityisesti kerhoissa ja moduuliradoilla, jossa eri harrastajien rata ja kalusto olisi saatava yhteensopivaksi. Suurin osa ns Suomi-kalustosta on tehty rakennussarjoista joissa on saatavuus-, hinta- ja ulkonäkösyistä käytetty NMRA:n standardien suositusten mukaisia RP25-pyöräkertoja. Monet ovat tehneet Suomi-kalustoa muokkaamalla eurooppalaisesta tehdaskalustosta, ja näissä on usein tehdasnormien mukaisia pyöräkertoja. FREMO-FIN-radalla suurin osa kalustosta on kuitenkin varustettu NMRA:n RP25-pyörin, eurooppalaiset (pääosin Rocon) pyöräkerrat ovat selvästi vähemmistönä.
Mitä sitten tarkoitetaan yhteensopivuudella? Onko kalusto ja rata riittävän yhteensopivaa jos vaunu tai veturi suistuu vain joka toisella tai joka kolmannella kerralla vaihteen ylittäessään? Onko suistuminen joka kymmenes kerta hyväksyttävää? Entäpä jos vaunu vain notkahtaa mutta ei suistu? Jos vaunu ei pysy kiskoilla jossain päin rataa, on vikaa joko vaunussa tai radassa. Kummassa? Kumpaa tulee säätää? Jos ei ole standardia jonka mukaan vaihdetta ja kalustoa tarkastellaan, ei voida olla varmoja siitä kummassa on vika, kun ei ole mitään mihin verrata. Harrastaja, jonka vaunu suistuu aina vain yhdessä tietyssä vaihteessa, on varsin haluton korjaamaan vaunuaan kun se kulkee kotiradalla moitteetta. Samoin rataan kiinteästi pantua vaihdetta ei haluta lähteä kovin helpolla säätämään. NEM-standardista ei ole apua ellei ole sovittu minkä alaviitteen mukaan toimitaan. NMRA-standardi on tiukempi, ja takaa paremman yhteensopivuuden.
Koska suuri osa Suomi-kalustosta on valmistettu NMRA-pyöräkerroin (mukaanlukien Tampereen ja Helsingin Risteysasemien tuottamat piensarjat) on ollut varsin luontevaa käyttää esimerkiksi FREMO-FIN-radalla NMRA:n standardeja. FREMO-FIN-porukka on tehnyt NMRA:n standardiin poikkeuksia jotta Roco-pyöräkerrat saataisiin myös sallittua, mutta ongelmatonta ei Roco-kaluston kulkukaan välttämättä ole, jos vaihde on tiukasti NMRA:n standardin mukaan tehty. Onneksi vaihtopyöräkertojen asentaminen vaunukalustoon ei ole kovinkaan vaikeaa eikä välttämättä edes kallista. Euroopassa joillakin FREMO-radoilla umipavaihteeseen ajamisesta sakotetaan kuljettajaa muutamalla eurolla, ja mikäli asemalta on lupa annettu umipvaihteeseen ajoon myös junasuorittajaa sakotetaan. Rahat käytetään nuorison kaluston pyöräkertojen vaihtoon. Vetureiden osalta joudutaan tarttumaan viilaan ja hieman madaltamaan ja ohentamaan laippaa. Muutostyön jälkeen ei esimerkiksi Roco:n kalusto ei enää kulje yhtä varmasti Rocon omasta raidemateriaalista. Suo siellä...
pekka