Veturitalli.Fi

Tämä on nykyään hallitseva tilanne liittyi se pienoisrautateihin tai ei.Aina tukeudutaan johonkin nettiin ja kysellään asioita jotka ovat itsestään selviä,omasta mielestäni ainakin.Jotenkin nykyään se on näiden "bittinikkarien"etuoikeus,ei itse vaivauduta ottamaan selvää asioista.Aina on se tietokone ensin,kuinkahan nuokin pärjäisivät jossain erämaassa ilman tietokonettaan?Tuskin tunnistavat käsisahaa tai kirvestä,puhumattakaan mitä niillä pitäisi tehdä!Tottakai on olemassa niitäkin joilla taidot on hanskassa,en yleistä tätä asiaa.

Toisaalta on hyvä, että kokeneemmat saa kertoa muille asioista. Pienoisrautatiekirjallisuutta ei oo liikaa suomeksi ja ketä nyt kirjoja pelkästään tuijottaa, ei ne pysy ajan tasalla. Mut meeppä jartsa johonki suoli24:lle, siellä ihmiset kysyy jo melkeimpä omaa nimeänsäkin .D Tolla hymynaamalla on sitte toine silmä kiinni kun se iskee sitä.. Muuten, eräs tietokonenörtti oli pistetty aukkiin. Tää pässi kirjotti varusteinventaariossa rautakangen kohdalle "piikki". Osuit varsin oikeaan. Mutta, onhan timota:kin majuri..

Sitäpaitsi, tykkään tästä sivustosta, kun tääll ei tarvi olla ryppyottasena niittejä laskemassa

Kommentin tarkoitus ei ollut mitenkään loukata ketään,vaan koittakaa ensin itse ratkaista asiat,vasta sitten kysymään neuvoa.En itsekkään ole mikään guru,kuitenkin ensin yritän pähkäillä asioita ennenkuin alan kysymään.Tietyt asiat tuntuu monesti itsestään selviltä,joita ei tarvitse kysellä ainakaan omasta mielestäni.

Jos on ongelmia henkilökemiassa, niin pidetään joskus KOKO forumin yhteiset saunaillat ja katotaan ketä on kukin. Eipä täällä oo ketään täyskusipäätä ja hyvä henki täällä vallitsee. Ei stressiä kellekään.

Olisikin välillä hyvä miettiä, mitä oli ennen tietokoneaikaa (Floraa, oli Kultanauhaa!). Ja oliko sellaista aikaa ollenkaan? Ikään kuin suhteellisuuden vuoksi. Miten silloin pärjättiin ja osattiin. Mielestäni silloin oppi näpertelemään ja keksimään konsteja, omatoimisestikin. Kun kerrostalossa asuin, niin meitä oli muutama pikkusälli, jotka kaikki tekivät jotain. Siinä oli sen ajan verkostoituminen.

Kun meikäläinen oli yhteiskoulussa joskus 60-luvun ihan alussa, niin puutöissä tein pienen ruuhen jonka mitat ratkaisi kovalevyn mitoitus. Pari leveää lautaa sivuiksi ja kovalevy liimalla ja nauloilla päistään kaarevasti lautoihin kiinni. Tuolla ruuhella seilasi parhaimmillaan neljäkin kaverusta siten, että laidan ja vesilinjan ero oli ehkä muutama sentti.
Jos poikani tekisi jossain vaiheessa (nyt vasta 6v) samanlaisen ruuhen, en antaisi mennä sillä lähellekään vettä ilma pelastusliivejä. Liiveistä ei tuolloin olut tietoakaan, eikä kovalevykään sinsänsä ollut edes vedenkestävää jos ei suojamaalaus olisi ollut kohtuu hyvä.
Joitakin haukia sain ruuhen avulla sekä Mustionjoesta, että Lepinjärveltä. lepinjärveltä myös suutareita joita ei sitten äitini hyväksynyt ruokakaloiksi vaikka olin ne vaivalla saanut.
Tämä vaan esimerkkinä siitä, että myös turvallisuushakuisuus on nykyään esteenä poikien harrastamiselle, loppujen lopuksi uskomatonta, että meikäläinen selvisi elävänä lapsuudesta, no ainakin nykypäivän turvallisuusnäkökohtia ajatellen.

Jos ne kaikki "turhat" kysymykset jätetään kysymättä, niin jää aika iso osa hyvistä keskusteluistakin syntymättä. Ei se kaikki viisaus vielä ole aikaisempiin vastauksiin kirjoitettuna, joten kysykää hyvät ihmiset kun kysyttävää tulee.

Ei turhia kysymyksiä olekkaan,vain turhia vastauksia .

markku55 kirjoitti:Kun meikäläinen oli yhteiskoulussa joskus 60-luvun ihan alussa, niin puutöissä tein pienen ruuhen jonka mitat ratkaisi kovalevyn mitoitus. Pari leveää lautaa sivuiksi ja kovalevy liimalla ja nauloilla päistään kaarevasti lautoihin kiinni. Tuolla ruuhella seilasi parhaimmillaan neljäkin kaverusta siten, että laidan ja vesilinjan ero oli ehkä muutama sentti.
Jos poikani tekisi jossain vaiheessa (nyt vasta 6v) samanlaisen ruuhen, en antaisi mennä sillä lähellekään vettä ilma pelastusliivejä.

Nörttinä ihmettelin ensin, että joko silloin oli kovalevyjä uitettavaksi asti.

Sinänsä ihan asiallinen kysymys.
Karjaan yhteiskoulun veiston-opettaja oli melkoisen pihi kaveri, ja kun tehtiin koivusta pieni kirjahylly, sai sen viiluttaa vain "näkyviltä" osiltaan, mm hyllyn yläpinnan takaosanhan peittäisi kirjat, joten sinne ei tammiviilua riittänyt
En muista varmasti, mutta saattoi olla, että tuon kovalevyn joutui iskä kustantamaan, ainakin maalit.

Kuuluu sarjaan, mitä oli ennen flooraa. Olihan kovalevyä. Sillä tehtiin mm. tiskipöydän takaiset "laatoituksetkin", vahvasti maalipinnoitetulla levyllä ao. pintajäljitelmineen. Levyn nimeä en enää muista. Toinen, yhä käytössä oleva pintamateriaali; IKI- levy, korkeapainelaminaatti nykyään.

Kyseinen levy oli nimeltään Enso-levy ja sitä sai useissa väreissä, yleensä kiiltävä väri valkoisilla raidoilla/ruuduilla. Jos muistan oikein niin se oli polttomaalattu kovalevy. Sitä voi vieläkin löytää jostain saneeramattomasta kesämökistä.