Veturitalli.Fi

Nyt tulee pienimuotoinen purkaus. Ylläpito saa vapaasti siirtää tämän viestin sopivammalle alueelle, jos on sitä mieltä. Koetan pysytellä rakentavassa hengessä.

Haki Googlesta asiaa kuin asiaa, yleensä tulossivun alkuun ilmestyy muutama ns. sponsoroitu linkki ja sivun reunapalkki on täynnä mainoksia.

Yks poikkeus sääntöön kuitenkin on.

Jos Googleen tekee haun sanalla "pienoisrautatie", ensimmäinen kauppiaaseen kohdistuva osuma on toisen sivun neljäs. Yhtäkään mainosta ei ole näkyvissä missään. Tietysti jatkuvassa mainosten tulvassa on lohdullista saada pieni tauko, mutta juuri tässä yhteydessä pidän ilmiötä lievästi huolestuttavana. Eivätkö suomalaiset pienoisrautatiekauppiaat kenties ole huomanneet Googlen tarjoamia mahdollisuuksia?

Itse haluaisin nähdä harrastuksellamme hieman kaupallista tukea, markkinointia ja sitä kautta jonkinasteista kasvua. Kasvusta seuraisi esimerkiksi se, että jossain vaiheessa voisi jonkun olla järkevääkin ottaa riski ja tuottaa kaupallinen sarja suomalaiskaluston malleja, kun olisi riittävä todennäköisyys, että niistä saisi rahansa pois. Kenenkään henkilökohtaisesta mallailusta tai rakentelusta tämä ei missään tapauksessa olisi pois - päinvastoin: kun saadaan uusia ihmisiä harrastuksen pariin, saadaan uusia käsiä tekemään ja aivoja ajattelemaan.

Aina kun PoRha esittelee näyttelyrataansa (jossa ajetaan hirveän kokoisella maisemoimattomalla palakiskoradalla tehdasvalmisteisella saksalaiskalustolla - se toimii samalla tekniikan testialustana), ihmiset kysyvät mistä "näitä" saa ostaa ja onko meillä kenties "näitä" myynnissä. Potentiaalia näköjään olisi, jos hiukan markkinoisi. Mieleen on tullut pitäisikö sivubisneksenä ruveta pitämään pienoisrautatiekauppaa...

Sanottakoon se vielä, että minusta on hienoa, että aika ajoin tehdään suomalaiskaluston rakennussarjoja. Toivoisin vain, että sitä tapahtuisi enemmän ja että joskus tulisi myös valmismalleja, joita voisi myydä sellaisillekin, joilla ei taito, uskallus tai kiinnostus riitä messinki- tai uretaanisarjan kokoamiseen. Kaikkein mieluiten ihmiset haluavat malleja itselleen tutuista junista...

Esim. Hampurin Miniatur Wunderlandissa on Skandinavian osastossa myös Suomi-nurkka, mutta siellä ei ilmeisesti ole yhtäkään junamallia - miksiköhän? (Vai onko?)

Esim. Hampurin Miniatur Wunderlandissa on Skandinavian osastossa myös Suomi-nurkka, mutta siellä ei ilmeisesti ole yhtäkään junamallia - miksiköhän? (Vai onko?)

Jossain Miniatur Wunderlandista kertovassa lehtijutussa oli syy tuohon. Suomalaisia junia ei ole mukana sen takia, koska Suomessa on eri raideleveys kuin keski-Euroopassa ja sen vuoksi saksalaiskalusto ei voi liikkua "kunniakkaasti Suomen maaperällä"

Veikkaisin, että Rocolla mittaillaan Sr2 menekkiä ja tuumitaan siltä pohjalta mitä tehdä. Sr2 tuli helposti maalaamalla jo valmis veturi eri väreihin. Menekki ilmeisesti oli jonkinlainen, koska sitä alkuperäistä erää (vanhalla V-tunnuksella kyljessä) ei enään ole jälleenmyyjillä ja uusi eräkin päätettiin tehdä. Uskoakseni Sr2-veturia päätyi myös ulkomaisten harrastajien vitriineihin melkoisesti. Varmaankin he miettivät, kannattaisiko tehdä jotain vaunuja lisäksi, kun veturi jo löytyy ennestään. Olisihan huomattavasti helpompaa saada kaupaksi kokonainen juna, kuin pelkkä veturi.

Kyllähän Rocolla oli myös Suomalainen siirtoseinävaunu tuotannossa samaan aikaan sr2:n kanssa.

Oli myös 2- akselinen säiliövaunu Kemiran tekstein ja symbolein. Olisiko Esim. Rocon valmistamat Suomi- henkilövaunutkaan täysversioita. Ehkä vain Suomi- maalattuna. Voisi ajatella tehtävän Suomi- täysversiota käsityönä, kuten nyt harrastajat tekevät itselleen. Kuka niitä ostaisi. Maksaisivat ehdottomasti liian paljon. Suomessa tehtynä!

Samuelsson kirjoitti:Kyllähän Rocolla oli myös Suomalainen siirtoseinävaunu tuotannossa samaan aikaan sr2:n kanssa.

Suomalaisista vaunuista on vähän huono puhua, sillä sen koommin siirtoseinävaunu kuin kemiran säiliövaunukaan eivät ole koskaan liikkuneet Suomessa. VR:llä ei ole ollut edes vähän Rocon siirtoseinävaunua muistuttavaa vaunua liikenteessä. Kemiran vaunun osalta yhteys Suomeen taas on samaa luokkaa kuin Nokian väreissä aikanaan olleella DB:n akkukiskobussilla.

Valitettavasti siis Sr2 on edelleen ainoa Rocon malli jota voidaan kutsua oikeasti suomalaiseksi.

Jaska kirjoitti: -- Varmaankin he miettivät, kannattaisiko tehdä jotain vaunuja lisäksi, kun veturi jo löytyy ennestään. Olisihan huomattavasti helpompaa saada kaupaksi kokonainen juna, kuin pelkkä veturi.

Lieneekö kuitenkin niin että Sr2 tehtiin siksi että keski-Euroopassa on keräilijöitä, jotka kerää kaikkia Lok 2000 / Re 460 -veturimallin variaatioita. Yksi variaatio lisää syntyi helposti maalaamalla eksoottisiin suomalaisväreihin.

Olisipa kiva tietää montako sataa veturia suomeen on myyty ja montako tuhatta niitä on mennyt keski-Eurooppaan. En jaksa uskoa että Sr2-mallin menekillä on mitään yhteyttä mahdollisten muiden Suomi-mallien ennustettavaan menekkiin.

pekka

Kenen oli ne Railship vaunut, ja oliko nekään Suomessa käytettyjen mukaisia?

markku55 kirjoitti:Kenen oli ne Railship vaunut, ja oliko nekään Suomessa käytettyjen mukaisia?

Railship-vaunuja tuotti ainakin Electrotren. Ne olivat justiinsa samoja kuin Suomessa liikkuneet, tosin teleistä en ole aivan satavarma. Täydestä menevät kuin väärä raha.

Rocolla on tai on ollut kyllä tuotannossa muitakin Suomessa liikkuneita, ns. junalauttavaunuja. DB:lle rekisteröityjä ruskeita teräskelavaunuja (niitä joissa kolmeosainen "teleskooppikatto") on näkynyt muutaman vaunun nippuina, samoin joitain VTG:n neliakselisia säiliövaunuja. Ruotsalaisen Green Cargon pitkiä neliakselisia avovaunuja liikkuu myös paljon suomessa, mutta mahtaako niitä löytyä mallina?

Myös venäläisiä vaunutyyppejä löytyy kymmeniä eri valmistajilta. Vaikkapa parista junalauttavaunusta ja muutamasta venäläisestä vaunusta saisi koottua kohtuullisen vakuuttavan suomalaisen junan. Myös Sr2:lla vedetään jonkinverran tavaraa Vainikkalasta joten veturivalinta on kyllä luoteva myös venäläisen junarungon keulille.

Psi kirjoitti: Lieneekö kuitenkin niin että Sr2 tehtiin siksi että Keski-Euroopassa on keräilijöitä, jotka kerää kaikkia Lok 2000 / Re 460 -veturimallin variaatioita.

Näin olen ymmärtänyt asian. Rocon politiikastahan saatiin jonkinlainen kuva silloin, kun ensimmäinen Suomi-versio tehtiin. Suomen päässä eräs tuttu harrastaja nimittäin toimitti Rocolle valokuvat, piirrokset yms. materiaalit mallin suomalaistamista varten. Jos oikein muistan, niin ensimmäistä maalausversiota valmistettiin 3000 kpl pääasiallisesti eurooppalaisia keräilijöitä varten.

Psi kirjoitti: Olisipa kiva tietää montako sataa veturia Suomeen on myyty ja montako tuhatta niitä on mennyt keski-Eurooppaan. En jaksa uskoa että Sr2-mallin menekillä on mitään yhteyttä mahdollisten muiden Suomi-mallien ennustettavaan menekkiin.

Tästä asiasta voidaan esittää ainoastaan spekulaatioita. Veikkaukseni on, että myyntimäärä Suomeen on 200-300 kpl, joka voi tosin olla virheellinen.

Tässä lienee sellainen noidankehä meneillään, eli harrastuksen yleistymisen esteenä on valmiin aloittelijalle sopivan kaluston saatavuuden heikkous ja kun harrastus ei yleisty, ei toisaalta kannata mitään valmistaa eikä kauppoja perustaa. Minusta on varsin mielenkiintoista, että esim. norjalaisesikuvaa saa asukaspohjaan nähden todella hyvin. Tämä varmasti ruokkii sikäläistä harrastusta.

Jaska kirjoitti:Tässä lienee sellainen noidankehä meneillään, eli harrastuksen yleistymisen esteenä on valmiin aloittelijalle sopivan kaluston saatavuuden heikkous ja kun harrastus ei yleisty, ei toisaalta kannata mitään valmistaa eikä kauppoja perustaa. Minusta on varsin mielenkiintoista, että esim. norjalaisesikuvaa saa asukaspohjaan nähden todella hyvin. Tämä varmasti ruokkii sikäläistä harrastusta.

Norjan asukaluku on pienempi kuin Suomen, eli noin 4,7 miljoonaa. Silti Norja lienee Pohjoismaista aktiivisin pienoisrautatiemaa: Norjassa on puhtaita pienoisrautatiealan lehtiä (joita ei ole edes Ruotsissa), kymmenittäin alan kauppoja ja kerhojakin kolmisenkymmentä. Norjassa myös yhdistykset ovat järjestäytyneet jonkinlaiseksi "Pienoisrautatiekerhojen Keskusliitoksi", jonka tarkoituksena harrastuksen popularisointi. Kansallisista aiheista on saatavilla monenlaisia valmismalleja http://www.mjf.no/ . Norjalaisten valmismallien synnystä liikkuu kertomus: norjalainen kauppias ja pienoisrautatieharrastaja ehdotti Limalle tehtäväksi norjalaista peruspakkausta. Lima ei tähän suostunut, ellei kauppias ollut valmis maksamaan itse koko lystiä. Kauppiashan otti riskin, maksoi lystin, peruspakkauksesta tuli huippusuosittu ja tämän jälkeen monet eurooppalaiset tehtaat ryhtyivät valmistamaan omalla riskillään norjalaisia malleja.

Onko norjalainen ihmisluonne sellainen, että he kykenevät erityisen hyvin puhaltamaan samaan hiileen?

Kyllähän Rocokin voisi teoriassa tehdä ns Suomalaisen peruspakkauksen, Rocolta kun löytyy Sr2 ja muutamia Railship vaunuja jotka Suomessa liikkuu....

Niin kuin PeS tuossa mainitsi, taitaa norjalaisilla harrastajilla olla huomattavasti kitkattomampaa tämä yhteistyö.......

PeS kirjoitti:Norjassa myös yhdistykset ovat järjestäytyneet jonkinlaiseksi "Pienoisrautatiekerhojen Keskusliitoksi", jonka tarkoituksena harrastuksen popularisointi. Kansallisista aiheista on saatavilla monenlaisia valmismalleja http://www.mjf.no/ . Norjalaisten valmismallien synnystä liikkuu kertomus: norjalainen kauppias ja pienoisrautatieharrastaja ehdotti Limalle tehtäväksi norjalaista peruspakkausta. Lima ei tähän suostunut, ellei kauppias ollut valmis maksamaan itse koko lystiä. Kauppiashan otti riskin, maksoi lystin, peruspakkauksesta tuli huippusuosittu ja tämän jälkeen monet eurooppalaiset tehtaat ryhtyivät valmistamaan omalla riskillään norjalaisia malleja.

Jotain tämänkaltaista kaipaisin meillekin - siis että pienoisrautatieharrastuksella olisi jokin taho, joka edistäisi harrastusta sen eri muodoissa ja hankkisi sille hiukan julkisuutta ja "nostetta".

Mitä tulee valmismalleihin, uskon, ettei niitä tällaiselle markkina-alueelle tule koskaan syntymään ilman jonkinlaista riskisijoitusta, jonka tavoitteena on nimenomaan edistää tuoteryhmän eli pienoisrautateiden myyntiä pitkällä tähtäimellä. Markkina-alueena sekä Suomi että Norja ovat pieniä. Norjan tilanteesta en ole kovin hyvin selvillä, mutta tästä porukasta varmasti jokainen tietää, että Suomessa on kalusto mitoiltaan ja ulkoasultaan radikaalisti muusta Euroopasta poikkeavaa eikä sitä siksi hirveästi näe yhdysliikenteessä kaupallisten valmistajien suurilla markkina-alueilla eli käytännössä manner-Euroopassa. Tämä rajoittaa kysynnän lähinnä kotimarkkinoille ja eksoottisten esikuvien harrastajiin sekä keräilijöihin.

Edellä todetusta päästään Jaskan toteamaan noidankehään: sitten vasta harrastuksella on todellista kasvupohjaa, kun aiheesta piilevästi kiinnostunut saa kaupasta valmiina kohtuullisen hintaisia ja kohtuullisen laadukkaita (huom: ei halpoja/huonoja eikä pilkuntarkkoja/kalliita) malleja itselleen tutuista junista. Tämä tarkoittaa junia, joilla ihmiset ovat n. 0-40 viimeksi kuluneen vuoden aikana matkustaneet ja joita ovat rataverkolla nähneet. Mitä nuorempaa väestönosaa tavoitellaan, sitä tuoreempaan kalustoon pitää painottaa. 40-vuotias muistaa todennäköisesti vielä lätät, 30-vuotias muistaa jos on viettänyt lapsuutensa pohjoisessa, 20-vuotias ei millään, koska on syntynyt samana vuonna kun viimeiset vuorot ajettiin.

Lisäksi pitää olla tuki kunnossa eli kunnolliset suomenkieliset käyttöohjeet, joissa on mielellään jotain viitteitä siitä mihin suuntaan peruspakkauksesta voisi jatkaa, huolto- ja varaosapalvelu, jotta kalliista malleista ei tulisi kulumisen tai vahinkojen myötä kertakäyttöisiä (tai sitten mallit pitää suunnitella ja hinnoitella kertakäyttöisiksi!), ja nykyään melkein pakollinen käyttäjäyhteisö eli jonkinlainen foorumi, jossa tuotteiden käyttäjät voivat vaihtaa kokemuksia... Kaikki tämä maksaa rahaa, jota alkaa tulla takaisin vasta sitten kun malleja valmistetaan ja myydään. Kysymyksessä on siis pitkän tähtäimen riskisijoitus, jonka voisin kuvitella mahdollisesti tapahtuvan muun liiketoiminnan ohessa jonkun asialle omistautuneen toimesta. (Itselläni ei ole tällä hetkellä tarvittavia pääomia.)

Toisaalta Hermannin ajatus Sr2+Railship-peruspakkauksesta ei ole ollenkaan huono sekään.

2-kerrosvaunu sarjaa Ed-Edb-Edfs esimerkiksi olisi hyvä konsepti pienoismallinakin. Vaunutyypit ovat melkein identtisiä keskenään ja ulkopuolisia detaljeja on vähän.

Onhan Norjaan saanut Märkliniltä valmiina montaa versiota NoHAB:ista, Sr2:en norjalaismallia ja muutamia matkustajavaunuja.

Suomessa on tilanne menossa parempaan päin kun on jo Sr2, venäläisvaunuja vaikka kuinka sekä monet saksalaiset vaunut ovat liikkuneet täällä junalautan kautta. Naantaliinkin meni takavuosina niitä 3-osasella teleskooppikatolla varustettuja pellirullien kuljetusvaunuja useamman vaunun nippuina. Saman vaunun pressukatollista mallia on myös näkynyt. Taisi tulla vähän aikaisemman toistoa..

Minkälaisista summista mahdettaisiin puhua, esimerkiksi valmiin saksalaismatkustajavaunun tilaamisessa suomalaisväreissä ehkäpä 500kpl sarjana? (sopivia vaunuja löytyy, jotka menis täydestä kun väärä raha) Sr1:en korille tuntui löytyvän myös kovasti kysyntää täällä,toivottavasti homma etenee..