Jotenkin en ole kokenut Facebookia omakseni ja minua lähes ärsyttää, kun osa esimerkiksi eri tapahtumiin ilmoittautumisista onnistuu ainoastaan Facebookissa. Samaan aikaan jenkkijunaharrastukseen sopivat amerikkalaiset keskustelusivut ja -portaalit ovat helposti saavutettavissa. OK, se keskustelufoorumeista. Oikeastaan ajattelin kirjoittaa pari sanaa siitä, miksi päädyin rakentamaan Great Northern -rautatietä.
Teeman valinta
Olen ollut pienoisrautatieharrastaja käytännössä koko ikäni. Helsingin pienoisrautatiekerhoon liityin heti kun olin täyttänyt 12 vuotta ja pian tämän jälkeen omaan huoneeseeni alkoi syntyä suomalaisteemainen rata Fleischmannin kiskomateriaalilla. Tuo rata ei koskaan edennyt kovin pitkälle, hankintojen tekeminen viikkorahoista säästämällä oli toivottoman hidasta ja aika pian alkoi tulla muita kiinnostuksen kohteita. Pienoisrautatieharrastukseen tulikin pidempi tauko, mutta kipinä kunnollisesta omasta radasta eli.
Olen aina ollut kiinnostunut erityisesti operoinnista ja oli selvää, että pienoisrautatien tulee tukea esikuvan mukaista rautatieliikennettä. Opiskeluaikana huomasin, että Pasilan kirjastoon tuli Model Railroader -lehti ja jokainen numero tuli kahlattua kannesta kanteen. Aluksi amerikkalaiset junat vaikuttivat järkyttävän rumilta (mitä ne monesti ovatkin!), mutta lehdissä olleet suuret radat monipuolisella operoinnilla alkoivat kiinnostaa enemmän ja enemmän. Lopullinen niitti oli ensimmäinen matkani Yhdysvaltoihin 1993. Hotelli sijaitsi varsin lähellä Floridan Tri-Railia ja melkein huomaamatta tuli seurattua isojen dieselvetureiden työskentelyä lähijunarunkojen kanssa. Ostin myös paikallisesta pienoisrautatiekaupasta legendaarisen kirjan "Model Railroading with John Allen". Tämä kirja kannattaa ehdottomasti hankkia, vaikka ei olisikaan niin kiinnostunut jenkkijunista. John Allenin jo 1950-luvulla tekemät vuoristo- ja kaupunkimaisemat olivat aivan uskomattomia, mutta erityisesti minuun vetosi Gorre & Daphetid -radan monipuolinen operointi.
Opiskeluaikaan ja työelämää aloitellessa sopivaa paikkaa pienoisrautatielle ei löytynyt. Sen sijaan muistiinpanolehtiöihin syntyi useita pienempiä ja suurempia ratasuunnitelmia joskus rakennettavasta pienoisrautatiestä. Teemoina alkoivat useammin ja useammin toistua Yhdysvaltoihin 1940- ja 1950-luvun vaihteeseen sijoittuva rata. Aluksi olin kiinnostunut Appalakkien hiilirautateistä erityisesti tiiviin liikenteen takia. Lontooseen tehdyllä työmatkalla jäi luppoaikaa käydä US Trains -liikkeessä ja matkaan tarttui 4 Chesapeake & Ohio Railroadin hiilivaunua, Hopper Caria. Nämä olivat ensimmäiset hankkimani yhdysvaltalaiset vaunut.
Yhdysvaltalaista rautatiekirjallisuutta lukiessa vähitellen tutustuin Luoteis-Yhdysvaltojen rautateihin ja mahtavan Kaskadi-vuoriston tuomiin liikenteellisiin haasteisiin. Erityisesti Great Northern Railway nousi esille. Rautatie oli historialtaan varsinainen helmi: perustaja oli todellinen legenda ja oli saanut jo eläessään lempinimen the Empire Builder, rata halkoi todella haastavia vuoristo-osuuksia, liikenne oli tiheää ja yhtiö oli kaikin puolin esimerkki hyvin hoidetusta rautatieoperoinnista. Kirsikkana kakun päällä olivat vanhat sähköveturit, joita yhtiöllä oli käytössä sähköistetyllä osuudella Cascade Tunnelin läpi Skykomishista Wenatcheehen aina vuoteen 1956 saakka. Seuraavalla Lontoon työmatkalla mukaan tarttuikin jo Proto2000-malli Great Northernin SD7 #569 -veturista.
Modelrailroading_with_John_Allen.jpg
John Allenin pienoisrautatiestä kertova Model Railroading with John Allen. Tämä on todellinen pienoisrautieharrastuksen raamattu!
suuri_Anacortes_aamukuva.jpg
Aamunäkymä Anacortesin asemalle, jonne juuri on saapunut aamun ensimmäinen postijuna. Aamuaurinko paistaa vähän liiankin kirkkaasti, mutta lisäsin kuvan vasemmalla näkyvien Hopper Carien takia. Ne ovat osa ensimmäistä US-teemaista kalustohankintaani.
julk_x_W-sähköveturi.jpg
Great Northernin sähköveturit olivat minulle lopullinen koukku tämän yhtiön valitsemiseksi pienoisrautatieni teemaksi. Kuvassa on vetureista uusin, vuonna 1947 GE:ltä valmistunut W1. Veturi poseeraa radallani Puget Soundin rannalla, tämä oli kuvausaikana ainoa maisemoitu kohta. Todellisuudessa tässä kohdin ei koskaan ollut sähköistystä eivätkä nämä veturit myöskään tule liikkumaan näillä alueilla.
julk_x_SD-7_malmijuna.jpg
Great Northernin SD7 #569 vetämässä malmijunaa kohti Anacortesin alumiinisulattoa. Tämä on ensimmäinen GN-veturini ja siihen on jälkiasennuksena asennettu äänidekooderi. Mmm, EMD567A:n murina veturin noustessa mäkeä ylöspäin tehojen ollessa täysillä! Kuvan etuala on sittemmin maisemoitu. Tähän oli jäänyt pieni kaistale maisemoimatonta aluetta ja tämä kuva sai minut vihdoin tekemään sen valmiiksi kesällä 2017.