Peukalosääntönä voisi sanoa, että minimivälityssuhde on 1:15, mutta tavoiteltava 1:30:een. Aika monissa englantilaisten vaihdelaatikoissa välityssuhde on nykyään 1:60-1:80. Jätkät ovat kehittäneet hienoja ratkaisuita huippurattailla, mutta hienoimpien vaihdelaatikoiden hinta alkaa jo lähennellä sataa euroa. Käytännössä kuitenkin käytettävissä oleva tila, fillarin halkaisija sekä voimansiirron monimutkaisuus/yksinkertaisuus sanelevat myös välityssuhteen. Suunnittelussa on tasapainoteltava monen eri asian kesken.
Markitsin "20"-sarjan matoruuvi-hammasratas-parilla välityssuhteeksi muodostuu 1:20, 1:27, 1:33 tai 1:40 sen mukaan minkä moduulin valitset. Kaikissa tapauksissa matoruuvin ja rattaan halkaisija on kuitenkin sama — fiksu ratkaisu, jonka avulla voi tarvittaessa muuttaa välityssuhdetta jo valmiiseen veturiin. Rattaat ja matoruuvithan ovat Markitsilla tunnetusti ruuvikiinnitteisiä. Pienipyöräisen H0-kaluston osalta on kuitenkin rajoitteita — rattaan halkaisija on 9,2 mm, joten sitä ei voi käyttää esim. kalustossa, jossa fillarin halkaisija on 9 mm. Monissa suomalaisissa ratakuorma-autoissa tilanne on tämä. En tiedä, mikä on Tka7:n fillarin halkaisija. Jos se on 10,5 mm, niin ongelmia ei ole.
Välityssuhde tietty suurenee, mikäli käytät alennusvaihdetta — tai joudut käyttämään sitä. Tosin kaikki eivät välttämättä nosta välityssuhdetta alennusvaihteen avulla, vaan käytännön syistä tyytyvät käyttämään 1:1:een välityssuhteella varustettua alennusvaihdetta esim. pitkittäisen "kardaaniakselin" ja moottorin akselin välissä. Tietenkin yksinkertaisempaa olisi asentaa matoruuvit suoraan moottorin akselille, mikäli tila antaa tähän mahdollisuuden. Myös valmiita alennusvaihdelaatikoita on saatavilla tai sellaisen voi tehdä itse.
Markitsin matoruuvi-hammasratas-parissa reikien mitoitus valitaan omien tarpeiden mukaan. Matoruuvissa on joko 1,5 mm:n tai 2,0 mm:n poraus. Nämä ovatkin yleisimmät moottoreiden akselivahvuudet. Hammasrattaan osalta tarjolla on 1/8" (=3,2 mm) tai 2,0 mm:n poraukset sen mukaan, mitä akselia käytät. Nämä ovat Englannissa yleisimmät akselivahvuudet. Markitsilla taitaa olla myös vaihtoehtona 3,0 mm:n poraus, jota käytetään joissakin maissa tai mittakaavoissa standardiakselina. 1/8" porauksella varustettuja laakereita ja rattaita on helpommin saatavilla kuin kahden millin — ainakin Englannissa. Itse olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että sorvautin 1/8" akseleita, joiden päissä on 2,0 mm:n ohennus. Tällä ratkaisulla voin käyttää samoja rattaita ja laakereita kaikessa kalustossa. Ohennus muodostaa myös kätevän olakkeen, jolloin pyöräkerran kokoamisprässissä koottava pyöräkerta syntyy nopeasti — laippaväliä (back-to-back) ei tarvitse mittailla, vaan 14,5 mm:n laippaväli syntyy automaattisesti.
Sanoisin, että helpoimmalla pääset, jos tilaat voimansiirron Hollywood Foundrylta. Voimansiirtojen rakentaminen itse on tietty mielenkiintoista puuhaa ja siinä voi silloin kokeilla erilaisia ripustusratkaisuita.
Oheisissa kuvissa Hollywood Foundrylla teettämäni hihnavetoiseilla alennusvaihteella varustettu bensamoottorivaunun voimansiirto. Sen hyviä puolia on hiljainen käyntiääni ja herkkyys. En osaa sanoa hihnan kestävyydestä mitään, mutta sen voi helposti vaihtaa uuteen. Viitisen vuotta kyseinen alusta on tainnut minulla olla. Hihnaveto soveltuu ehkä parhaiten sellaiseen kalustoon, jossa veturia ei kuormiteta kovin paljon. Kovassa kuormituksessa hihna saattaa luistaa. Hihnaveto on mielestäni mainettaan parempi ratkaisu. HF:n välityksen ollesssa kyseessä valitsisin kuitenkin vinohammasrattailla toteutetun alennusvaihteen, joka heillä on myös tarjolla. Syynä on se, että HF:n vaihdelaatikot ovat tavanomaista jäykemmät.
Kun HF:n voimansiirtoja valitsee, niin kannattaa aina valita mahdollisimman suurikokoinen moottori — näinhän yleensä kannattaa muutenkin toimia, eli niin suuri motti kuin vehkeeseen vain mahtuu. Tämä takaa sen, että vääntövoimaa riittää jos vaikka välityksestä ei tullutkaan aivan niin herkkä kuin sen olisi pitänyt olla. HF:n vaihdelaatikko on tavanomaista jäykempi, joten tavanomaista suurempi osa moottorin voimasta tuhraantuu välityksen vääntämiseen. Valitsin aivan turhaan pienimmän mahdollisen Mashiman motin bensamoottorivaunuuni, koska sinne olisi mahtunut suurempikin. Nyt mottori tuppaa kuumenemaan, kun sen pitää voittaa tavanomaista jäykemmän voimansiirron aiheuttama vastus. Ajolaitteen yhteyteen kytketty ampeerimittari on muuten hyvä ratkaisu — sen avulla näkee, toimiiko voimasiirto herkästi. Jos virtaa kuluu paljon, niin jossain kohtaa voimansiirtoa tai ripustuksia on ahdistavia kohtia, joiden herkistäminen voisi auttaa. Joskus pelkästään laakeroinnin välyksien lisäämisen vaikutus näkyy dramaattisesti ampeerimittarin käyttäytymisenä. Jos mittarin neula taas väpättää, niin yleensä silloin virroitus toimii puuttellisesti tai fillarit ovat likaantuneet.