Ratapenkan sorastus ja sepelöinti (Oli: Kahvinporoja!)

[Jaska]

Tuossa tavallisella "hyttysverkolla" seulottua ja kuten kuvasta näkyy, liian karkeaa se on jopa pääradan sepeliksikin, ainakin läheltä katsottuna. Vähän kauempaa vaikutelma on parempi. Seuraavalla kerralla hommaan jostain tiheämmän seulan tai ostan valmista sepeliä.

[jartsa]

Penkkoja, maanteitä tai hiekka-alueita ei koko paksuudelta kannata välttämättä mallata hiesusta seulotulla "pölyllä". Alla voi käyttää karkeampaa hiekkaa, jolloin vain pinnalle sirotellaan pölyä. Hiesupöly on erinomaista myös suomalaisten vaunujen katon sorastukseen.

Mitä hyötyä on laittaa alle jotain näkymätöntä eri kamaa, päälle sitten taas jotain toista joka on näkyvillä?
Ei nyt oikeen avautunut tuo homma, tai sen järkevyys.

[PeS]

Tekee sitten koko homman sillä samalla kamalla,eikä ala mitään kikkailuja harrastamaan.
Mitä hyötyä on laittaa alle jotain näkymätöntä eri kamaa,päälle sitten taas jotain toista joka on näkyvillä?
Ei nyt oikeen avautunut tuo homma,tai sen järkevyys.

Hyöty syntyy lähtökohtaisesti siitä, että jotain 0,2—0,5 mm:n raekoon soraa on joutuisampaa ja helpompaa seuloa kuin hiesusta saatavaa pölyä. Ne myös käyttäytyvät eri tavalla, kun niihin imeytetään maisemaliimalitkua. Ehkä homman idea avautuu oheisen kuvasarjan avulla:

0,2—0,5 mm:n sora levitetään kuivana radalle (pölkyt ja kiskojen sivut on maalattu ennen tätä)

Tasoitetaan sora talttamaisella kuivalla siveltimellä.

Koputellaan puupalikalla kiskojen harjoja, jotta sora valuisi pölkkyjen päältä niiden väliin.

Kostetetaan sora kevyesti vedellä, johon on lisätty tippa astianpesuainetta pintajännitystä poistamaan. Hienoa sumua tuottava pumppupullo on tähän hyvä työväline — olennaista on alkuvaiheessa suihkuttaa kosteutta riittävän korkealta, jotta ilmavirta ei pöllytä soraa.
Kun pinta on koskea, imeytetään kosteaan pintaa maisemaliimalitkua pipetillä. Liima imeytyy hyvin kosteaan soraan.

Tämän jälkeen sirotellaan pinnalle hiesusta sihdattua pölyä ohut kerros, jolloin lopputulos näyttää mittakaavaan nähden sopivan hienolta (ainakin meikäläisen silmään). Tällä menetelmällä voi käsitellä vanhatkin penkat. Ensin imeytetään valmiiseen penkkaan liimalitkua ja kosteaan pintaan sihdataan pölyä.

Tällä samalla tavalla voi jo valmiisiin hiekka-alueisiin kiinnittää jälkikäteen vaikkapa vihertäviä maisemapuruja.


Samalla periaatteella voidaan mallata suomalaiseen kalustoon tyypillisesti kuuluva massakatto. Tässä tapauksessa kiinniteaineena voidaan käyttää esimerkiksi mattalakkaa. Ensin kattoon sievellään kerros lakkaa. Sirottimena käytetään vaikkapa filmipurkkia ja siivilänä jotain kangasta — vaikkapa sukkaa. Tuoreeseen lakkaan sirotellaan ohut kerros pölyä. Sen annetaan kuivua. Tämän jälkeen kuivaan hiekkapintaan on helppo imeyttää uusi kerros lakkaa tai maisemaliimaa, jonka päälle uusi kerros pölyä. Toimenpide toistetaan 3-4 kertaa, kunnes pintaa peittää tasaisesti koko katon. Lopuksi pintaan imeytetään mattalakkaa, joka "lukitsee" täysin pinnan.

[Psi]

Vielä yksi linkki Tapiolan sivuille. Sivun alaosassa näkyy kuinka me levitettiin sepeliä. Soran levitys on tehty samalla tavalla kynsiharjaa käyttäen:

http://www.taprk.org/fin/layout/kauniainen/scenery.html

pekka

[jartsa]

Entäpä sahanpurut?
Runkorakenteita tehdessä sitä tulee paljon,sopivasti värittää niitä,ne käyvät jopa ruohikosta tai hiekasta.Hiekkaan verrattuna kevyttäkin vielä.

[PeS]

Oheisessa kuvassa koko ratapenger vedenrajaan asti "saneerattiin" hiesusta sihdatulla pölyllä vuosia sen jälkeen kun varsinainen sorastus tehtiin vähän liian karkealla hiekalla. Onnistuu melko vaivattomasti — valitettavasti en löytänyt kuvaa ajalta ennen saneeraamista, jotta olisi päästy vertailemaan (kuvaa on terävöitetty vähän liikaa — pisteet korostuvat turhan paljon).

[Elukka]

Oma yritykseni kohentaa Märklinin rataa. Sora on melko pienikokoisella siivilällä sihdattua ihan pihalta haettua hiekkaa, maalit mitä sattui löytymään. Soraan lätkin Woodland Scenicsin maastopigementtejä, palkit ja kiskojen sivut maalasin akryylimaaleilla. Ne ovat siitä mukavia että ne voi pyyhkiä pois sähköistävistä pinnoista asetoniin kostutetulla rätillä kuivanakin. Soran väristä en ole aivan varma mutta sitä nyt on helppo muuttaa. Penkan reunoja en käsitellyt, ne jäävät kuitenkin maaston alle.



Petri, postaa ihmeessä tulevaisuudessakin kuvallisia maisemointiohjeitasi. Ne ovat erittäin hyödyllisiä etenkin näin aloittelevalle harrastajalle.

[ealab]

Malliraide on varsin hyvännäköinen, ratapölkkyineen. Raidesepeliin "aitoutta" vielä lisää.

[Jaska]

Hienoja kuvia Petriltä! Mitä penkereen karkeuteen tulee, niin toki esikuvia on monenlaisia ja siksi pienoismallejakin. Petrin radassa sorapenkka näyttää mielestäni sopivan karkealta ja hyvin uskottavalta. Jos tavoite olisi ollut pääradan karkeampi sepelipenkka, varmaan karkeampikin seula olisi käynyt.

[PeS]

Mitä penkereen karkeuteen tulee, niin toki esikuvia on monenlaisia ja siksi pienoismallejakin. Petrin radassa sorapenkka näyttää mielestäni sopivan karkealta ja hyvin uskottavalta. Jos tavoite olisi ollut pääradan karkeampi sepelipenkka, varmaan karkeampikin seula olisi käynyt.

Vanhojen pierujen (=mm. minä) suomalaisradoissa aikakausi on monesti 1930-1950-luku, eli sorastetusta penkasta on yleensä kyse. Melkoisen hienoahan tämä soraharjuista kaivettu suomalainen raidesora on. Sepeli on tietty karkeampaa ja väriltään harmaanpuoleista. Mielestäni Tapiolan kerhon Kauniaisten sepelöinti oli onnistunut erittäin hyvin sekä väriltään että karkeudeltaan.

[jartsa]

Jos tavoite olisi ollut pääradan karkeampi sepelipenkka, varmaan karkeampikin seula olisi käynyt.

Pääradoilla sen sepelin koko on baltirallaa "nyrkinkokoista" murikkaa,eli 4-6cm jöötiä.Skaalaan muunnettuna tuo 0,5 raekoko on aika passelia,kalajoen hiekkasärkkiä muistuttavat penkereet ei ole hienouden puolesta sopivia.