Ohessa olisi muutaman vuoden takaiseen keskusteluun omakohtaisia kokemuksia itse tehdystä heinikonlevittimestä. Ruohottimen rakentamisesta muotoutui lopulta pieni elektroniikkaprojekti (yksityiskohtia alempana), joka toimi hyvin lyhyelle 3 mm pienoismalliheinälle. Pidemmille 6 millimetrin korsille laitteen tuottama sähkökenttä ei kuitenkaan enää tahtonut riittää: kuuden millimetrin heinä tuppasi lakoontua liiman kuivumista odotellessa, mutta pystyin hyödyntämään ilmiötä kuolleen heinikon mallailussa (kuva alla). 12 millimetrin heinät olivat puolestaan aivan liian isoja, jotta levittimen sähkövaraus olisi saanut pidettyä niitä pystyssä. Korkean, elävän heinikon mallinnuksessa jouduin painamaan korret liimapinnalle korsituppo kerrallaan.
Heinitetty_ratapenkka.jpg
Rakensin oman levittimeni muutama vuosi sitten
Prisman sähköisestä kärpäslätkästä (3 euroa) rajusti muokkaamalla. Paristoilta saatava kolmen voltin jännite muutettiin kärpäslätkässä korkeajännitteeksi eräänlaisella Joule-kaapparilla (Joule thief), jonka tuottamaksi jännitteeksi mittasin noin 600 volttia. Sähkökärpäslätkän tuottama jännite oli siis hyvin vaatimaton ylempänä mainitun
Nochin Gras-Masterin 20 000 voltiin verrattuna.
Kärpäslätkäni tuottamaa jännitettä vielä suuremmaksi ongelmaksi paljastui, ettei lyhytkestoiseen käyttöön tarkoitettu virtapiiri kestänyt pidempään jatkunutta kuormitusta: Joule-kaapparin muuntajaa ohjaava transistori ylikuumeni pitkäkestoisesta käytöstä, jolloin virtapiiri lakkasi kokonaan toimimasta. Ostin ensimmäisen kärähtäneen sähkökärpäslätkän tilalle vielä toisen samanlaisen sähkökärpäslätkän, ja myös se koki saman kohtalon vajaan tunnin testailun jälkeen. Virtapiiriä ohjaava perinteinen NPN-transistori joutui todennäköisesti itseään ruokkivaan kierteeseen (thermal runaway process), jossa transistorin läpi kulkenut ohjausvirta lämmitti transistoria, joka puolestaan lisäsi transistorin läpi kulkevaa virtaa ja nosti sitä kautta edelleen transistorin lämmöntuotantoa. Lopulta transistori kärähti tuottamastaan kuumuudesta.
Korjasin ylikuumenemisongelman korvaamalla palaneen NPN-transistorin MOSFET-transistorilla ja muokkaamalla alkuperäistä virtapiiriä MOSFET-transistorille sopivaksi. NPN-transistorista poiketen MOSFET-transistori ohjaa virtapiiriä virran sijasta jännitteellä, jolloin NPN-transistoreille ominaista kuumentumiskierrettä ei pääse tapahtumaan. Lisäksi asentamani MOSFET-transistori oli varustettu jäähdytysrivalla, joka myös parantaa transistorin lämmönsietokykyä.
Muokkasin kärpäslätkän virtapiiriä lopulta vielä runsaammin, jolloin sain nostettua kärpäslätkän alkuperäisen 600 voltin jännitteen 1300 volttiin. Käytin tätä virtapiiriä omassa heinikonlevittimessä yllä mainituin lopputulemin. Heinikon levittämiseen käytin
PekkaH:n tavoin pientä keittiösihtiä, jonka olin eristänyt kahvaosasta suojellakseni itseäni jännitelähteen tuottamalta suurjännitteeltä.
Omatekoinen heinikonlevitin voi siis toimia hoidettujen nurmialueiden mallauksessa, mutta vähänkään pidemmillä korsilla ongelmaksi tulee joko
PeS:n yllä mainitsema korsien nuupahtaminen ennen liimauksen kuivumista tai tehon loppuminen jo heti alkuun. Kaupallinen laite olisi siis paljon monipuolisempi sekä
myös turvallisempi kuin itse tehty "grassmaster".