Minulla on kaksi Rocon dieselveturia sekä yksi Bachmannin diesel- ja yksi vaihtoveturi. Toinen Rocon dieseleistä on digiohjattava. Muut veturit ovat analogisia. Rocon veturit on valmistettu Itävallassa ja Bachmannin taas Hong Kongissa. Rocon veturit ovat maksaneet noin 100 euroa/kpl ja Bachmannin taas noin 50 euroa/kpl.
Kuuma kysymys kuuluu kumpi on parempi, Rocon vai Bachmannin veturit. Ja vastauksena, että Rocon. Rocolla on parempi laatu eli junat kulkevat tosi kepeästi ja sujuvasti niin suoralla, kaarteissa kuin vaihteissakin. Bachmannin diesel (Santa Fe:n GP-50) taas kulkee rahisten, vieläkin rahisevammin kulkee Bachmannin 2-2-2 Burlingtonin punainen vaihtoveturi. Sitä ei saa kovin helposti liikkeelle, eikä se kovin hyvin muutenkaan kulje eli kiskotus/rata on oltava kunnossa.
Pikon vaihteissa vaihtoveturini aina jämähtää, koska pyörät eivät saa kunnolla virtaa vaihteen keskikohdassa. Siinä on liian vähän metallia kiskona ja liian pitkälti muovia. Rocon vaihteissa Bachmannin vaihtoveturilla ei ole ongelmia, koska vaihteissa keskikohta on "kunnollinen" eli metallikiskoa riittää pyörille.
Mun mielestä Rocon veturit on parempia. Itellä on Bachmann China sarjan Kiinalaishöyry ja no joo, kulkee kyllä, mutta pästää ylimääräistä ääntä. Samoin jenkeistä jäänyt joskus matkalaukkuun Atlaksen vetureita ja ne mun mielestä toimii paremmin ku toi yks Bachmann höyry. Lähinnä tuo höyry on vain laatikossa ja saattais olla, että sen meno paranis jos sen antais jonkin aikaa kiertää rataa ja huoltais sen läpikotasin.
Bachmannin N kisko oli huonompaa jos vertaa Trixi tai Rocon kiskoon. Sitä hommasinkin vain pistoraiteita varten ja muualle käytin Rocoa tai Trixiä. Edullistahan Bachmann kisko oli, mutta onko edullisuus aina järkevää, jos siitä koituu ongelmia.
Mikä tekee Rocosta hyvän? Sitä tuntuu kaikki suosivan. Itselläni on Fleischmannia ja se on ymmärtääkseni laadukas mutta hieman Rocoa kalliimpi. Onko Rocon laatu/hinta suhde niin hyvä? Olen täydentämässä kalustoani ja Flesun mineraalivaunut tuntuvat varsin kalliilta, Rocolta saisi 4 vaunun sarjan huomattavasti halvemmalla mutta kannattaako sekoittaa eri merkkejä?
Ei eri merkkien sekoittamisella PERIAATTEESSA ole merkitystä, kunhan ei Märklinin vaunuja laita dc-radalle vakio pyöräkerroilla. (Eivät ole eristetty-->oikosulku.) KÄYTÄNNÖSSÄ saattaa ilmetä jotain pientä, esim. kytkimet ovat vertikaalisesti hieman eri tasolla, eikä kytkeydy kunnolla, tai jos omistaa Fleischmannin Profi-rataa, saattaa Rocon vaunujen pyöränlaipat "kantaa" vaihteissa.
Bachmann on ikivanha valmistaja, jonka yhä tuotannossa olevat ikääntyneimmät mallit eivät kestä kriittistä tarkastelua. Burlington esimerkiksi luokitellaan valmistajan hobby-sarjaan. Bachmannin laadukkaammat mallit julkaistaan Spectrum-sarjassa, kuten Russian Decapod. Sen on moderni ja laadukas veturi, jonka hinta on vain puolet eurooppalaisista vastaavista vetureista. Massavalmistajista Bachmannin hinta-laatu-suhde on yksi parhaimmista. Jos eurooppalaisista valmistajista joku valmistaja pitäisi nostaa kärkeen, on se Liliput. Kun Bachmann osti Liliputin, laitettiin moni asia uusiksi. Atlas taas on profiloitunut junnuille suunnatuksi keskisarjan halpisvalmistajaksi.
Fleischmann, Roco ja Trix ovat aika tasaväkisiä. Trixin ja Fleischmannin muovityö ja yksityiskohdat ehkä hivenen laadukkaampia kuin Rocolla. Fleisun voimansiirto ja moottorit ovat antiikkisia, samoin fillarit. Rocon voimansiirron laadussa on ollut selkeitä ongelmia. Trixin moottoreista ja voimansiirrosta en osaa sanoa mitään, kun näit uudempia malleja en ole päässyt hiplaamaan. Piko on kirinyt perinteiset valmistajat kiinni: muovityö on erinomaista. Voimansiirrosta en osaa sanoa tarkemmin mitään, kun kokemukset perustuvat vain yhteen uuden tuotannon veturiiin. Vanhoille eurooppalaisille valmistajille on tyypillistä se, että uudistumista ei pahemmin ole tapahtunut, vaan tuotantoa pyöritetään "vanhoilla hyviksi havaituilla keinoilla". Ehkäpä juuri tästä syystä valmistajat ovat olleet jatkuvissa taloudellisissa vaikeuksissa, kun hinta ja laatu eivät enää kohtaa. Uusinvestointeja onkin turha odottaa, jos yrityksillä menee huonosti, rahoitus takkuilee ja omistajat vaihtuvat.
Minulla on sellainen Bachmannin Shell-säiliövaunu. Kuuluu Bachmannin Silver Series- sarjaan. Vaunu on mielestäni hyvin detaljoitu ja rullaa herkästi kiskoilla.
Itselläni tosin ei ole kokemusta ko. valmistajan vetureista, joten niistä en osaa sanoa mitään. Lienevät kuitenkin tasokkaampia kuin 90-luvun Mehanot?
juuso: "tietysti roco on parempi" ja "mulla on pikoa, kaikki toimii" hmmm...
Kolmikiskokalustossani on myös yksi Rocon Platinum sarjan höyry, todella sirot pyörät, hurjasti detaljeja, joista kolmanneksen saa liimata itse ja kulkee hienosti (oli myös kallis).
Olen taipumassa kantaan jossa itse kukin valmistaja on kykenevä hyviin tuotteisiin , mutta niistä saa sitten maksaa jopa yli tuplasti sen, mitä saman valmistajan Hobby-sarjan halpistuotteista.
Merkkejä ei siis mielestäni voi sinänsä kovin luotettavasti verrata, mukana pitäisi olla edes jonkinlainen hintatasomääritelmä.
Bachmanninkin huonoon kulkuun voi etsiä syitä pyörien virroituksista ja - likaisuudesta (ehkä kiskojenkin). Virroitusliuskojen jousipaineen voi tarkistaa ja säätää. Muutenkin veturit toimivat paremmin, kun silloin, tällöin "tippakannu kädessä kulkee veturin ympäri". Nykyinen Bachmann on aivan kelvollista, kuten Russian Decapod. Vanhempi kapistus, Plasser EM 80 C, (Suomessa Emma) mittausvaunu on sen sijaan täysi rimpula. Moottori- voimansiirrossa metallivalurunko mm, toteutus kehno. Siihen ehkä, jos suomalaistetaan Emmaksi, uusi moottori ja välitykset, pyöräkerratkin. Molemmat akselit vetäviksi. Ja muine detaljeineen. Töitä olisi tiedossa. Homma on nyt alussa, katsotaan, mitä tulee.
