Dv12 ,ensimmäinen projektini

[Limes]

Mikä mahtaa olla kelvollisen DIY Dv12 veturin tavoitepaino. Hankittu Roco BR 215 painaa noin 350 grammaa.
Tässä on telitkin pääasiallisesti muovia.

Omaan projektiin tulostetut 3D-osat + tarvittavat osat luovuttajaveturista liikauttaa vaakaa hiukan vajaan 150 gramman verran.
Lisäpainoa lienee syytä kartuttaa sutimisen ja muutenkin kulkemisen parantamiseksi.

Keinoja mitä tulee mieleen: polttoainetankin valaminen tinasta/lyijystä, runko/alusta metallista, vauhtipyörä ja lisäpainot mihin vain mahtuu.
Tilaa ei tunnetusti paljon ole, etenkään jos molemmat telit tekee vetäväksi. Mahdollisesti joskus tapahtuvan digitalisoinnin
varalta pitää vapaata tilaa jäädäkin.

[ealab]

Siinähän on hommat jo hallussa!

[Limes]

Temput ehkä on pääasiassa tiedossa,mutta epäilen ettei noilla saa kerrytettyä niin paljoa että alkuperäinen 350 grammaa tulisi täyteen.
Eli jos joku on punninnut oman Dv12 veturinsa,joka nätisti kulkee ja sutimatta vetää 10-20 kpl nätisti kulkevia vaunuja,se mielellään kertokoon,kiitos.
Ja toisin ajateltuna,kuinka kevyellä ongelmia on esiintynyt.

[PeS]

350 grammaa on hyvä tavoite suomalaisen veturin painoksi, mutta läheskään aina sitä ei voi saavuttaa. Suomalaisissa vetureissa on loppujen lopuksi aika vähän tilaa painoille. Mestarimallien sarjoja käytettäessä pääsee suhteellisen helposti 300 gramman painoon — riippuen tietenkin siitä, kuinka paljon elektroniikkaa veturiin isketään. Jos veturissa on peruslutikka ilman ääniä ja kaiutinta, niin 300 gramman paino saavutetaan liimamalla konepeittojen seinämille millin vahvuista lyijylevyä niin paljon kuin sinne sopii. Tämän jälkeen hyttiin jää vielä tilaa painoille — saattaa olla, että hytin täyttäminen painoilla toisi vielä sata grammaa lisää painoa. Kyseisissä sarjoissa on telimoottorit, joten käytännössä konepeitot ja hytti jäävät lähes kokonaisuudessaan vapaiksi painoja varten. Polttoainesäiliön valaminen valkometallista voisi olla hyvä ratkaisu, jonka voi myös toteuttaa melko helposti — telisivut voisivat myös olla valkometallivalua. Tosin valkometallivalujen toistokyky ei ole yhtä hyvä kuin hartsivalun, jolloin ratkaisulla voidaan menettää osa yksityiskohdista.



Veturin suorityskykyyn vaikuttaa painojen lisäksi myös radan ja vedettävien vaunujen ominaisuudet. Jyrkissä mutkissa ja nousuissa puhtia tarvitaan enemmän kuin tasamaalla ja loivissa kaarteissa. Vaunujen paino ja laakeroinnin herkkyys vaikuttavat myös siihen, kuinka paljon veturissa pitää olla voimaa.

[ealab]

Hienoja nuo valmiit versiot! Lisää tarkentavaa juttua. Omassa Dv12-versiossa tuntuu tulevan painoa n. 250g. Voisi olla enemmän, jos kirjasinmetallin sijasta olisi lyijyä. Katto valamalla kirjasinmetallista, ensin kipsimuotti sarjan resiinikatosta. Konekoppaan myös valua, koko suoralle mitalle ja -tasolle. Tähän sopinee vielä myös ämyri. Hytin alakylkiin -valukappaleet, myös takapään koppaan? Tankkiin on laitettu -valulieriöitä, poraamalla reiät. Ei näy. Nämä valut tein puuhun, porareikiin. Erään toisen Dv12-version resiinitankin väliosa on nyt kirjasinmetallivalua. Näillä "eväillä" saataneen jo jonkinlainen vetokyky. Kokemusta ei vielä ole sarjan rosteripyöristä, niiden kitkasta.

[PeS]

Kipsimuotin kanssa ei kannata turata, mikäli tekee valkometallivaluja tai kirjansinmetallivaluja. Parempaa jälkeä syntyy, kun käyttää kuumuuden kestävää silikonikumia.

Teräspyörien kitka on parempi kuin uushopearenkaisten tai niklattujen messinkipyörien. Englantilaiset käyttävät järestään rakennussarjamalleisssa teräsrenkailla varustettuja fillareita — esim. kaikki Gibsonin fillarit on varustettu teräsrenkailla — jotkut myös rakentavat ratansa teräksestä vedetystä kiskoprofiilista.

[ealab]

Niklatut/kromatut ovatkin varsinaisia luistimia. Tätä päällystämistä näkyy myös sinkkipainevalupyörissä. Niissä se onkin "oikea" paikka.

[Limes]

Kiitos vastauksista.

Kaivoin eihänsitäkoskaantiedäjostarvitseevarastosta HMP juotostina tangon, joka on käytännössä 95 % lyijyä.
Arviolta hiukan polttoainetankin kokoa pienempi pala painoi noin 80 g, joten eiköhän tarvittava lisäpaino kokoon saada.
Loput pienempinä paloina, minne vain saa mahtumaan. Ainakin hyttiin,kuten edellä jo mainittiinkin.

Täytyy piirtää tankki uusiksi yksinkertaistetuin ulkomuodoin näkymättömiin jääviltä osin.
Jospa tulosteesta sitten saa siedettävän valumuotin tehtyä.

[PeS]

Niklatut/kromatut ovatkin varsinaisia luistimia.

Niinpä, mutta silti yksi yleisimmin massatuotantomalleissa käytetyistä fillareista — kun ovat halvempia kuin teräs tai uushopea.

[ealab]

Joo, uudenvuoden tinatkin* sopivat. Valumuotteja voi tehdä myös puusta, naulaamalla kasattuna. Toimii. Ehkä vähän tarvitsee viilaa valun viimeistelyyn. On tehty. Lyijyä hypistellessä voisi jotkut "työjarrut" olla asialliset, ym. * Nämä voivat olla tinan, lyijyn ja kirjasinmetallin sekoituksia. Puhtaan tinan, tankona, tuntee siitä, että se ritisee taivutettaessa. On myös lyijyyn verrattuna jäykempää, kuten on kirjasinmetallikin.

[Limes]

Kuvassa joitain 3D tulosteita,osa on vielä vaiheessa. Edessä vasemmalla tankin valumuottia varten tehty kikkula.
Ensin täytyy kokeilla valuhiekasta tehtyyn muottiin valamista.

Lähtökohtana koko veturi projektille oli pääsy kokeilemaan CAD/3D piirtämistä ja sitä myöten tulostamaankin.
3D jutuista lisää tietoa hakiessa törmäsin pahaa aavistamatta Juha Telimaan nettisivuihin ja siellä olleisiin
iges tiedostoihin. Kiitos ja kumarrus siihen suuntaan.

IMG_1339.JPG

[Limes]

Sorvillinen kaveri pyöräytti valukehät rautaputkesta. Eli ensin on aikomus kokeilla valuhiekalla tehdä.

IMG_1341.JPG

[Limes]

Jonkinlaisen valuaihion sain aikaiseksi. On tuossa sanomista toki, osa johtuu tulostimen asetuksista.
Mutta kova into päästä kokeilemaan itse valua,niin tuo saa nyt kelvata.

ValuAihio.JPG

[Limes]

Saunan joutuessa tuli kokeiltua pikaisesti valaa tinalyijyllä. Parempi tuli kuin luulin. Muotin täyttö, ilma- ja kaatokanavat ei menneet
kummoisesti. Vaatii kuivaharjoittelua ja tuumimista. Ainakin alaosa valukappaleesta on uponnut yläosaa täyttäessä niin ettei kappale
enää ole puolivälissä vaan liian syvällä. Päästökulmat kun on symmetriset niin ilmankos muotin puolikkaita irrottaessa tapahtui
valuhiekan murtumista. Toinen pää on oleellisesti huonompi,joten sitä ei nyt esitellä lähemmin.

Seuraavat kokeilut valun osalta kun uusi aihio näpeissä ja pintakäsiteltynä.

Esikoinen painoi 94,8 grammaa, valu - ja ilmakanavien osuus hiukka päälle 30 g.
Valumuotti ja valaja voivat hyvin.