Samasta romusäkistä, josta Gg:n aihio on peräisin, pöydälläni on seissyt jo jonkin aikaa Fleischmannin DSG-ravintolavaunu ja NS 1. & 2. luokan päivävaunu. Kummastakaan ei saa yksinään suomivaunua etäisesti muistuttavaa...mutta entäpä jos käyttän niistä niiden parhaat puolet. Toisessa vaunuista (en muista kummastako vaunusta osat ovat alunperin peräisin, olen purkanut ne jo kertaalleen) on Minden-Deutzia muistuttavat telit, avonainen pohja ja pohjan laitteistot. NS-vaunussa olisi ikkunajako suomalaiseksi sopiva mutta pääty on pyöreä ja kattoprofiili suomalaiseksi sopimaton. DSG-vaunussa puolestaan on pääty parempi + ylikulkusuojukset ovat tallessa.
Tähän väliin on tunnustettava että mittatarkkaa vaunuahan tästä/näistä ei saa millään, ikkunoita on liian vähän ja vaunuhan on muutenkin liian lyhyt ollakseen 26400 mm:n vaunu. Tämä on itseni hyväksymä kompromissi ja ei tämä niin vakavaa ole: tämä on eräänlainen testi itselle miten kahden vaunun yhdistäminen onnistuu.
Vaunuista alustat irti ja toimeen. Ekana NS-vaunun katolta torpedotuulettimet ynnä muut ylimääräiset ulokkeet pois askarteluveitsellä. Päädyt sahasin jiirisahalla.
Vaunu ilman eteispäätyjä
Samalla tavalla sahasin jiirisahalla DSG-vaunun eteispäädyt irti.
Vaunu olisi nyt maalausvalmis. Epätasaisuuksien pakkelointi ja hionta on suoritettu ja ikkunat teipattu umpeen Tamiyan maskausteipillä, jotta voin pohjamaalata vaunun spraypullolla.
Tämän vaunuprojektin vaiheiden päivittäminen onkin jäänyt hyvinkin puolitiehen. Pohjamaalasin vaunun samassa yhteydessä Gg-vaunun kanssa ja ehdin maalata Rautatiemuseon maaleilla jo muutaman pintamaalikerroksen mutta en ollut tulokseen tyytyväinen. Maali on vähän liian juoksevaa ja jos maskiteippiin jää pienikin kohouma niin maali ujuttautuu minne sen ei pitäisi. Niinpä otin vaunun radikaalimpaan käsittelyyn ja raaputin vaunun seiniltä pois kaikki tarpeettoman kohoumat. Jäljelle jäi ainoastaan määräasemakylttien pidiketapit ja vasemman oven vieressä oleva kohouma. Poistin myös ovien viereiset nousukaiteet korvatakseni ne myöhemmin messinkilangasta taivuttamalla. Päätin maalata seinät kokonaisuudessaan ensin harmaalla, jonka päälle maalaan sittemmin teräsvaunun sinisen.
Last edited by mudhoney on 21.12.2016 01:24, edited 1 time in total.
Vaunu on nyt pintamaalattu teräsvaunun sinisellä. Ykkösosaston huomioraita Humbrolin keltaisella (69) ja päädyn kumipalkeet Humbrolin mustalla (33). Sama ilmiö toistui uudelleenmaalauksessa, maskausteippi repi maalipintaa rikki tai antoi vuotaa maalia allensa eli sotkien harmaan maalipinnan. Kauempaa katsottuna vaunu näyttää ihan oivalliselta vaan vaunu ei muutenkaan kestä lähempää tarkastelua, sen verran olen kompromisseja matkan varrella tehnyt.
Mutta korin lisäksi on muitakin ongelmia. Fleischmannin (245 mm) alusta on niin korkea, että muihin mallivaunuihin verrattuna sen puskimet ovat muista puskimien paksuuden verran korkealla. Suurempi haitta kuitenkin on se, että Profi-kytkintä ei saa liitettyä mitenkään järkevästi muihin vaunuihini, joissa on vähintään Nem 360 tai Märklinin lähikytkimet. Telejä pitäisi saada matalemmiksi ja kytkimeksi vaihdettua Symbodan NEM-tasku. Niinpä päädyin sahaamaan Fleischmannin telit irti.
Miljoonalaatikosta löytyi onneksi Liman matkustajavaunusta puretut Minden-Deutz -telit. Niiden muovirunko ei ole liian korkea. Tarkoitukseni on porata telitapeille uudet reiät entisten sisäpuolelle, jolloin kytkinmekanismille jää enemmän tilaa ja telit eivät ota missään tilanteessa portaisiin kiinni. Tosin siinä tapauksessa toinen teleistä ottaa kiinni alustan sähkökaappiobjektiin mutta voinen sahata sen pois kääntösäteen tieltä.
Määritin telitapeille uusien läpivientien paikat ja porasin ne akkuporakoneella.
Edellisessä päivityksessä mainitsin alustassa olevasta sähkökaapista joka todennäköisesti ottaisi teleihin kiinni. Viilan kärki osoittaa poistettavaa osaa.
Koetestaus raiteella.
Olin maalannut pohjalevyn ja yksityiskohdat jo ennen rungon maalausta. Ehdin jo unohtaa mitä maalia olin käyttänyt. Maalasin rungon Revellin mattaharmaalla (57) mutta se oli liian vaalea. Oikea tai (mielestäni ainakin) paljon parempi sävy oli Revellin pölynharmaa (77).
Niinpä kaikki pohjan osat tulivat nyt kahteen kertaan maalatuiksi.
Vaunu ensivierailulla konepajasta Hietalassa. Vielä luokkamerkinnät ovien viereen ja vaunun numerointi.
Noin kolme vuotta kestänyt projekti on nyt päätöksessään. Eihän tästä täysin esikuvanmukaista tullut mutta eiköhän tällä harjaantumattoman silmää hetkeksi hämätä.
Katon päädyn muotohan ei ole täysin optimaalinen, kulman ja päätypalkeiden jää epäsuomalainen syvennys, vaunu ylipäätään on liian lyhyt ja pieniä fiboja on siellä täällä. Siksipä vaunu sai prototyypin hengessä numeron jota ei ole edes olemassa: 2650. CEit-vaunujen numerointihan alkaa 2651:stä.
