Märklin ja modulit

Keskustelua moduuleista ja moduuliradoista.

Valvojat: jhr, Hermanni

Psi
Lämmittäjä
Viestit: 331
Liittynyt: 24.02.2007 12:32

Viesti Kirjoittaja Psi »

markku55 kirjoitti:-- AC:llä on monia etuja sähköistyksen ja virran saannin osalta, ainoana haittana näen kolmannen kiskon visuaalisen haitan, joka kuitenkin mm K-kiskoilla on melko pieni.
Toinen haitta on se suksilaahain, joka vie pieneltä kevyeltä veturilta vetokykyä paitsi jarruttamalla myös siksi että jousivoima, joka painaa suksilaahainta alas, vähentää myös vastaavasti kitkapainoa. Jos tähän otetaan ratkaisuksi kitkarenkaat nollavat ne osaltaan sen virroitusedun, jota kolmikiskolla saavutetaan, kun osa pyöristä ei siksi kuitenkaan virrota.

On hyvä muistaa että jos nim. PeS museon foorumilla ei suosittele Märkliniä suomalaisten mallien lähtökohdaksi on syynä varmasti tieto, ei luulo, kuten minulla, sillä hänhän rakensi aikoinaan veljensä kanssa todella upean Märklin-radan mutta päätti sitten kerralla siirtyä kaksikiskoon. Minulla ei ole koskaan ollut Märklin-rataa tai -kalustoa, joten en tässä valossa nytkään tiedä mistä puhun.

Toiosaalta en tunne kovinkaan montaa harrastajaa joka olisi aikansa 2-kiskojärjestelmän kanssa tuskailtuaan siirtynyt kolmikiskoharrastajaksi. Päinvastaisia "uuteen uskoon tulemisia" olen kyllä nähnyt.

pekka
Psi
Lämmittäjä
Viestit: 331
Liittynyt: 24.02.2007 12:32

Viesti Kirjoittaja Psi »

Jaska kirjoitti:Tätä polyuretaanin (sitähän se mösölevy kai on?) käyttöä en ole oikein ymmärtänyt. Joskus tein maastoa polyuretaanivaahdosta ja myöhemmin olen tutustunut niin levyyn, kuin vaahtoon rakennuksen eristämisessä, mutta en oikein oivalla, mitä tällä materiaalivalinnalla saavutetaan? Itse inhoan sitä vaahtoa tarttuvuuden ja tahraavuuden takia ja levyäkin pidän hankalana ja kalliina. Kenties en ole jotain etua hoksannut? Itse teen parasta aikaa "vanhanaikaisin" keinoin kanaverkkoa ja lastulevyrunkoa käyttäen.
Ei mekään ole polyuretaaniin juuri koskettu ensimmäisten kulmapalojen jälkeen.

Miksi mössölevyä?

Pienoisrautatiekerho ry:ssä ja Tapiolassa on tuskailtu kieroutuvien puusta tehtyjen ratarunkojen kanssa. Eräässä keskustelussa tuli esille ajatus tehdä rataa jossa ei olisi mitään "elävää" materiaalia. Mössölevy oli yksi vaihtoehto.

"Mössölevy" on suulakepuristettua polystyreeniä (Extruded polystyrene) --kauppanimiä mm. Finnfoam ja Solimate.

"Styrox" (kauppanimi), on puolestaan paistuettua polystyreeniä (expanded polystyrene).

Suulakepuristettu polyuretaanilevy (kauppanimi SPU) on eri asia, ja polyuretaanivaahto (kauppanimiä Makrkoflex, Sika) taas ihan oma asia.

Ratarunko on koottu liimaamalla eristelevystä ja sen päälle on liimattu samasta levystä kuumalankaleikkurilla leikattu penger. Päädyssä on 3mm syreenilevy suojaamassa ja siinä messinkiholkki ja tapin kanssa tehdään kohdistus.

Ensimmäinen mössölevyrata suomessa lienee Antero Alkun rakentama Mallijuien näyttelyrata. PRK:lle oli tarkoitus rakentaa kerhorata samalla idealla, mutta tässä teräsputkirunko noudatti radan äärimittoja, ja edellytti että runkoa rakennettaessa oli oltava hitsauslaitteet mukana.

pekka
markku55
Lämmittäjä
Viestit: 315
Liittynyt: 24.02.2007 09:36

Viesti Kirjoittaja markku55 »

Kauppanimellä Divinycel on olemassa kovavaahtolevyä joka kestää myös hartsien liuottavan voiman, mitä mm Styrox ei kestä vaan sulaa ja häipyy tyhjyyteen todella nopeasti kuten moni on varmaan huomannut yrittäessään liimata Styroxia määrätyillä liuotinpohjaisilla liimoilla.

Tuo hartsien ketävyys tekisi mahdolliseksi moduulin vahvistamisella lujitemuovilla, eli hartsia ja lasikuitua kehiin, niin jo alkaa tulla pomminkestävää.
Ainakin pohja ja reunat olisi hyvä pinnoittaa lasikuidulla ja miksi ei enemmän rasitettuja muitakin kohtia kuten esimerkiksi ratapohjat jne.

Venehommissa olen tutustunut tuohon Divinycelliin ja todennut sen hyväksi materiaaliksi kevyitä ja lujia koteloita, laipioita jne tehdessä.

Materiaalia saa levyinä monissa eri paksuuksissa

Styreenin tai epoxin höyryt on vaarallisia, mutta kerran se vaan kirpaisee ja sitten "modulikotelo" on ikuinen, muotojäykkä ja kevyt.

Aikoinaan 60-luvulla kun Fiskarssin Tammisaaren tehtaalla laminoin lipputankoja ja kaukolämpöeristeputkien sisäputkia, ei höyryistä paljoa välitetty, lopuksi pestiin kädet ja työkalut Tricloretyleenissä jota sai vapaasti valutella 200L tynnyristä - enää ei taida mitkään höyryt pahentaa tilannetta.

Markku
markku55
Lämmittäjä
Viestit: 315
Liittynyt: 24.02.2007 09:36

Viesti Kirjoittaja markku55 »

Psi kirjoitti:
"On hyvä muistaa että jos nim. PeS museon foorumilla ei suosittele Märkliniä suomalaisten mallien lähtökohdaksi on syynä varmasti tieto, ei luulo, kuten minulla, sillä hänhän rakensi aikoinaan veljensä kanssa todella upean Märklin-radan mutta päätti sitten kerralla siirtyä kaksikiskoon. Minulla ei ole koskaan ollut Märklin-rataa tai -kalustoa, joten en tässä valossa nytkään tiedä mistä puhun.

Toiosaalta en tunne kovinkaan montaa harrastajaa joka olisi aikansa 2-kiskojärjestelmän kanssa tuskailtuaan siirtynyt kolmikiskoharrastajaksi. Päinvastaisia "uuteen uskoon tulemisia" olen kyllä nähnyt."

No jo on ärhäkkää "todistamista", suunnilleen siis näin: On hyvä muistaa, että asiantuntevat harrastajat tietävät kyllä, ettei Märklin ole oikean harrastajan vaihtoehto!
Tuolle uhoamiselle ei voi kuin viitata kintaalla, jokainen tekee omat ratkaisunsa ja niitä ei kannata ulkopuolisten väittää vääriksi, ainakaan vetoamalla jonkun huippuharrastajan kantaan radan rakenteesta.

Jos haluaa todella luonnollisen radan, ei siihen tietysti kolmatta kiskoa kuulu, mutta sen pienen kompromissin saa kukin tahollaan päättää onko kolmikiskon edut suuremmat kuin sen haitat.

Empä ole ennen kuullut, että mm veturin keveys olisi ongelma, kai nyt jokainen osaa lisätä painoa jos siihen on tarvetta.
Kumiset kitkarenkaat ei vähennä kosketuspintaa niin että se olisi pienempi kuin tasavirtasysteemissä. Jos veturissa on vain kolme vetävää pyöräparia, ja yhdessä parissa on kitkarenkaat, niin silloin vaihtovirtaveturissa on vielä neljä pyörää jotka siirtävät virtaa, mutta tasavistaveturissa vain kolme per jännite, eli ei ihan mene perille tuo väittämä.
Itselläni oli aikoinaan ensimmäisenä ratana kaksikisko Fleischmann, eikä se koskaan pelittänyt kunnolla ympäri radan, eli nyt sitten tunnet yhden lisää joka on nimen omaan tasaisen ja hyvän virransaannin takia vaihtanut Märkliniin.

Märklinin suuri etu on myös sen hyvä ja edullinen saatavuus Saksan valtavista markkinoista johtuen. Mm Saksan eBayssä on jatkuvasti kolmikiskokalustoa enemmän myynnissä kuin tasavirtakalustoa.

En ole myöskään huomannut, että joku muu saman hintatason valmistaja tekisi yhtä laajasti "kaikilla äänillä" varustettuja höyryvetureita kuin juuri Märklin.

Jos vielä kerran yrittäisin kertoa millainen harrastaja olen, eli en ole pienoismallirakentaja vaan pienoisrautatie harrastaja jolle hieman vähemmänkin luonnonmukaiset mallit ovat kiehtovia ja jonka mielestä äänet on hemmetin iso parannus varsinkin höyryveturin aitousvaikutelmaan, paljon isompi kuin jonkun höyrymoottorin pari milliä liian suuri leveys tai pyörien 1mm liian pienet halkaisijat jne.

On se vaan hienoa kun on muutamia jotka jaksavat rakentaa mallit ihan aidoiksi ulkonäöltään, mutta jos ne on äänettömiä, eivät kiihdytä ja jarruta luonnollisesti ja höyryveturi ei savuta, niin jo jää torsoksi.
Tuosta savuttamisesta odotan vielä versiota joka rytmittyy yhteen äänien kanssa.

Olen edelleen sitä mieltä, että suurin osa harrastajista ei ole todella pedantteja mallareita, vaan "ihan tavallisia" pienoisrautatieharrastajia.

Markku
jhr
Asemapäällikkö
Viestit: 409
Liittynyt: 07.02.2006 18:34

Viesti Kirjoittaja jhr »

Jaska kirjoitti:Tsemppiä tälle Märklin-projektille! :D

Vaikka en mukaan lähdekään, suosittelen päätykappaletta, jossa on valmis kädensija (soikio reikä) kantamisen helpottamiseksi ja saa kai siitä piuhatkin nätisti läpi. Harmittaa kuitenkin pudottaa maahan se vaivalla tehty moduuli.
Samaa itsekin katselin valmiista päädyistä. Kädensija sinne pitänee jotnekin ympätä. Harmitais rikkoa modulia kannettaessa.
jhr
Asemapäällikkö
Viestit: 409
Liittynyt: 07.02.2006 18:34

Viesti Kirjoittaja jhr »

markku55 kirjoitti: Tuo hartsien ketävyys tekisi mahdolliseksi moduulin vahvistamisella lujitemuovilla, eli hartsia ja lasikuitua kehiin, niin jo alkaa tulla pomminkestävää.
Ainakin pohja ja reunat olisi hyvä pinnoittaa lasikuidulla ja miksi ei enemmän rasitettuja muitakin kohtia kuten esimerkiksi ratapohjat jne.
Markku
Tuo pinnoittaminen mulla ainakin jää tekemättä, ei siksi, että pelkäisin höyryjä, mutta en yksinkertaisesti osaa tehdä tollasta.
Psi
Lämmittäjä
Viestit: 331
Liittynyt: 24.02.2007 12:32

Viesti Kirjoittaja Psi »

markku55 kirjoitti:Kauppanimellä Divinycel on olemassa kovavaahtolevyä joka kestää myös hartsien liuottavan voiman, mitä mm Styrox ei kestä vaan sulaa ja häipyy tyhjyyteen todella nopeasti kuten moni on varmaan huomannut yrittäessään liimata Styroxia määrätyillä liuotinpohjaisilla liimoilla.
Mistä tuota saisi hommattua. Googlettamalla:

http://www.aircraftspruce.com/catalog/c ... llfoam.php

ensimmäinen hintatieto on että 25mm vahvuinen 80x160 cm levy maksaa n. 50 dollaria, eli aine lienee kohtuullisen arvokasta. Tuo on kai jotain "lenotokonelaatua", mutta kuitenkin. Muistelen että 30mm 60x240cm siivu suulakepuristettua polystyreenilevyä maksaa luokkaa 10 euroa (paras hinta on ollut 6 eur/levy).

Me ollaan liimattu mössölevyä Tarjoustalon ja Teesin laattaliimoilla ilman sulamisongelmia.

Tapiolassa on yhden vanhan moduuliradan maisema pinnoitettu lasikuidulla (lastulevyrunko, katiskaverkko ja sen päälle lasikuitu. Pari poikaa teki tuon pinnottamisen peruskoulussa. Kuori on kova, mutta mm. puiden istuttaminen edellytti kuitenkin makroflexin tursuttamista rungon alle jotta puut pysyy pystyssä -- olisi tietysti voinut purkaa puun alaosan juurakoksi ja liimata jotenkin siihen lasikuidun pintaan...

pekka
Psi
Lämmittäjä
Viestit: 331
Liittynyt: 24.02.2007 12:32

Viesti Kirjoittaja Psi »

markku55 kirjoitti: No jo on ärhäkkää "todistamista", suunnilleen siis näin: On hyvä muistaa, että asiantuntevat harrastajat tietävät kyllä, ettei Märklin ole oikean harrastajan vaihtoehto!
Tuolle uhoamiselle ei voi kuin viitata kintaalla, jokainen tekee omat ratkaisunsa ja niitä ei kannata ulkopuolisten väittää vääriksi, ainakaan vetoamalla jonkun huippuharrastajan kantaan radan rakenteesta.
Siksi onkin hyvä että joku esittää vasta-argumentin -- vaikka se koteloon ottaakin. Niin sinäkin teet. Märklin on hyvä ratkaisu sinulle, mutta on hyvä että täällä(-kin) mainitaan myös muista ratkaisuista.
Enpä ole ennen kuullut, että mm veturin keveys olisi ongelma, kai nyt jokainen osaa lisätä painoa jos siihen on tarvetta.
Lyijyä painavampaa ei yleensä käytetä, ja silti on usein ollut pakko pysyä alle 2% nousuissa että junat saadaan kunnialla ylös, etenkin jos on vielä kaarretta radassa.
Kumiset kitkarenkaat ei vähennä kosketuspintaa niin että se olisi pienempi kuin tasavirtasysteemissä. Jos veturissa on vain kolme vetävää pyöräparia, ja yhdessä parissa on kitkarenkaat, niin silloin vaihtovirtaveturissa on vielä neljä pyörää jotka siirtävät virtaa, mutta tasavistaveturissa vain kolme per jännite, eli ei ihan mene perille tuo väittämä.
Jos veturia ei ole jousitettu, on sen paino käytännössä kolmen pyörän varassa (jos se ei ole teliveturi), muut koskettaa ehkä kiskoja, mutta eivät kunnolla. Jos kolmiakselisen veturin yhdellä akselilla on kitkarenkaat on mahdollista että veturin paino on kitrkarenkaiden ja yhden muun pyörän varassa. Yhtä monta virrottaa kuin kaksikiskossa ilman kitkarenkaita. Olen nähnyt että Märklin-veturiakin joutuu työntämään, vaikka harvinaista se on!
Itselläni oli aikoinaan ensimmäisenä ratana kaksikisko Fleischmann, eikä se koskaan pelittänyt kunnolla ympäri radan, eli nyt sitten tunnet yhden lisää joka on nimen omaan tasaisen ja hyvän virransaannin takia vaihtanut Märkliniin.
Hyvä! Oliko Fleischmannissasi kitkarenkaat?
Olen edelleen sitä mieltä, että suurin osa harrastajista ei ole todella pedantteja mallareita, vaan "ihan tavallisia" pienoisrautatieharrastajia.
Usko tai älä, mutta kuulun samaan kastiin. Kaipaan sitä isoa ajettavaa rataa, detaljeista ei niin väliä.

Tapiolassa oli viime keskiviikkona vierailemassa upea äänidekooderilla varustettu jenkkiveturi. Veturia saattoi ohjelmoida myös linjalla muiden seassa. Kun muutimme yhtä muuttujan arvoa (lähtönopeutta) veturi kuittasi puhumalla: "muuttujan 2 uusi arvo on nolla-kaksi-nolla" -- valitettavasti vain englanniksi mutta kuitenkin. Enpä ollut tuollaista ennen kuullut!

pekka
markku55
Lämmittäjä
Viestit: 315
Liittynyt: 24.02.2007 09:36

Viesti Kirjoittaja markku55 »

Lujitemuovisen pinnoitteen tekeminen on erittäin yksinkertaista.
Useimmat ovat varmasti liimanneet kaksikomponenttisilla liimoilla, tasoittaneet kaksikomponenttisilla tasoitteilla tai maalanneet kaksikompponenttisilla maaleilla, hartsien käsittely on ihan samanlaista, eli oikea sekoitussuhde kovetinta ja hartsia, sekoitetaan ja levitetään työskentelyajan puitteissa. Hartseja saa eri nopeuksisina ja kovettimen määrälläkin voi hieman määritellä kovettumisnopeutta, lämpötilalla on tietysti myös oma merkityksensä.
Lasikuitukankaita on monenlaisia, ja mitä ohuempaa ja hienosyisempää kangas on sitä helpommin se taipuu kulmien ympäri. Ala ja pystykulmat kannattaakin pyöristää ennen laminointia, rakenne on siistimpi, lujempi ja helpompi tehdä kun kulmat on pyöristettyjä. Kangas tulee kostuttaa läpikotaisin hartsilla, tavallinen maalipensseli käy siihen mainiosti. Kankaat on helpompi kostuttaa kuin huopamaiset lasikuidut, joten jos haluaa helpottaa omaa työskentelyään, niin ohut kangas on helpoin valinta.

Jos puhutaan todella lujien rakenteiden aikaansaamisesta, tulisi hartsien osuus olla mahdollisimman pieni, mutta kuitujen silti täysin kostuneita, no nyt ei ole sellaisesta rakenteesta kyse, vaan melko helposta rakenteesta jonka aikaansaamisessa ei kannata kovin syvällisesti miettiä lujitemuovin syntyjä syviä.
Jos moduulin pohjan tai sivut haluaa sileäpintaisiksi, voi muottina käyttää tukevaa levyä jonka suojaksi hartsia vastaan laitetaan muoviakalvoa joka irtoaa helposti hartsista.
Kun Divinycel levyt liimaa yhteen, on nekin jo sinänsä hemmetin jäykkiä paketteja ja maiseman korkeuserot voi rakentaa siten, että leikkaa melko ohuista levyistä korkeuskäyrien mukaisia paloja joilla saadaan aikaiseksi korkeuskäyrien mukainen portaallinen maisema jonka siistiminen on sitten ihan jokaisen oman taiteellisen kyvyn hallussa.

Yksi vaihtoehto on myös se, että lujitemuovi korvataan ohuella vanerilla jonka päälle liimataan hartsilla Divinycel levyt. Vaneri on melko stabiili materiaali, vaikka ohuella vanerilla onkin "notkumisongelma", eli kun vaneriin liimataan hartsilla Divinycel levy pohjaksi, tulee vanerin olla tasaisella alustalla.
Olisi hyvä jos vanerin liimaamiseen käytettävään hartsiin lisätään hieman mikropalloja jotka tekevät hartsista hieman paksumman ja silloin se tunkeutuu myös Divinycellin huokosiin ja ote levystä on näin selvästi parempi kuin ohuella hartsilla joka liimaa levyn vain kosketuskohdistaan vaneriin.
Kun sitten ensimmäisen levyn päälle liimataan seuraava levy juuri tällaisella hieman paksummalla hartsilla, tulee tällaisesta sandwich-rakenteesta erittäin jäykkä suhteessa painoonsa.
Jos haluaa edelleen tehdä jäykemmän mutta silti kevyen rakenteen, niin lisää kahden Divinycel levyn väliin kerroksen lasikuitua hartsin levityksen yhteydessä tai toisen ohuen vanerilevyn, jolloin rakenteesta tulee "aito" sandwich, mutta kyllä pelkkä liimana käytetty hartsikin sitoo levyt siten, että rakenne on lähes sandwichia.
Kun sitten reunat tehdään samoin liimaamalla ohut vaneri tasasivuisen Divinycel nipun pintaan, alkaa syntyä jo koteloa jonka jäykkyys edelleen lisääntyy suhteessa vain sandwich pohjalevyyn.
Epätasaisuuksia voi tasoittaa millä vaan tasoitteella, mutta tietysti kaksikomponenttinen tasoite vastaa lujuudeltaan ja tarrautumiskyvyltään muuta rakennetta paremmin kuin vain tavalliset vesiohenteiset seinätasoitteet. Tämä koskee siis niitä pintoja joita joutuu tasoittamaan vaneria tai lujitemuovia vasten.

Ja eikun kokeilemaan, näin kevyitä ja lujia moduuleita ei aiemmin ole varmasti tehty (luulisin).

Markku
markku55
Lämmittäjä
Viestit: 315
Liittynyt: 24.02.2007 09:36

Viesti Kirjoittaja markku55 »

Kovavaahtolevyjä on tietysti muitakin kuin vain Divinycell, jota sitäkin varmasti myyvät muutamat veneenrakennustarvikkeita maahantuovat yritykset.

Jos vaikka pohjalevyksi valitsee 50mm Makropur sileän 37kg kuutio, saa sitä 22,22€/neliö. Tällä 50mm paksulle levylle voi perustaa jo sinänsä suoraan maastoa, sillä kohtuu kokoinen moduli on jäykkä jo jos tuon 50mm levyn kummallakin puolella on jokin lujite joko vaneri, tai lasikuitu tai toinen levy joka on liimattu mikropalloilla höystetyllä hartsilla tuohon 50mm levyyn.

Markku
Viimeksi muokannut LOK, 17.12.2017 23:23. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Syy: Toimimaton linkki poistettu.
markku55
Lämmittäjä
Viestit: 315
Liittynyt: 24.02.2007 09:36

Viesti Kirjoittaja markku55 »

Psi kirjoitti:
"Jos veturia ei ole jousitettu, on sen paino käytännössä kolmen pyörän varassa (jos se ei ole teliveturi), muut koskettaa ehkä kiskoja, mutta eivät kunnolla. Jos kolmiakselisen veturin yhdellä akselilla on kitkarenkaat on mahdollista että veturin paino on kitrkarenkaiden ja yhden muun pyörän varassa. Yhtä monta virrottaa kuin kaksikiskossa ilman kitkarenkaita. Olen nähnyt että Märklin-veturiakin joutuu työntämään, vaikka harvinaista se on!"

No joo, näinhän se on jos akselit on todella ilman välyksiä, kitkarenkaat kovat ja akseleissa vielä hieman erisuuntaisuutta, mutta toisaalta laipatkin koskettavat kiskoja, kitkarenkaat joustavat hieman ja akseleitten pienikin välys autaa pyöriä koskettamaan kiskoja.
Väittäisin, että aina ainakin kahden pyörän avulla saadaan kitkarenkaallisellekin veturille virtaa siirtymään.
Oma kokemukseni on ollut jopa sellainen, että jos Märklinissä katkeaa virran siirto se johtuu ainakin joskus laahaimen huonosta kontaktista, sehän ei kosketa käytännössä kuin kahteen tappiin ja huonoimmillaan vain yhteen varsinkin kun ollaan ajamassa vaihteen yli.

Täytyy tunnustaa, että sen Fleischmann'in veturi toimi 4,5V paristolla vaikkakin ilman kitkarenkaita, ja kiskot oli pahvipohjalle kiinnitettyjä levystä pokattuja joitten liitos toiseen kiskoon oli melko avuton, eli liitostekniikka johti jännitehäviöihin siinä määrin, että veturi lopulta tuhottiin kytkemällä rata suoraan verkkovirtaan. Suti ensin ihan älyttömästi (kun ei olut kitkarenkaita) ja sitten lähti kuin tykinpiipusta (nyt joku taas huomauttaa, että tykillä on putki, eikä piippu, mutta kun näin nyt kuitenkin sanonta kuuluu) ja lähtökohtaan jäi linoleumiin musta läikkä.
Se Fleischmann'ista.

Markku
Avatar
Jaska
Asemapäällikkö
Viestit: 585
Liittynyt: 09.01.2007 10:58

Viesti Kirjoittaja Jaska »

Psi kirjoitti:Pienoisrautatiekerho ry:ssä ja Tapiolassa on tuskailtu kieroutuvien puusta tehtyjen ratarunkojen kanssa. Eräässä keskustelussa tuli esille ajatus tehdä rataa jossa ei olisi mitään "elävää" materiaalia. Mössölevy oli yksi vaihtoehto.
Oliko siis lastulevykehikot kieroontuneet? Kyllähän se tietysti vähän elää kosteusvaihteluissa ja nelikanttinen kehikko voi muuttua suunnikkaan muotoon aika helposti, jos ei ole mitään tukia ristikkäin. Itse kuitenkin päädyin lastulevyyn ja koitan tukea sen jotenkin ristikkäisesti, jotta muoto säilyy. Saas nähdä miten käy.

Nuihin virran saantiongelmiin sellainen mielipide, että niitä on aina riippumatta onko 3- tai 2-kisko kontaktit, jos ei sitten ole jotain varavirtaratkaisua. Sellaisen meinaankin jotenkin kehittää. Olen vain hiukan pihalla elektroniikasta, joten tulen tarvimaan apuja siihen.
Suunnitelmissa on sellainen järjestelmä, jossa kondensaattoria pikkuhiljaa ladataan, silloin kun kontakti kiskoon löytyy. Kun kontaktia ei löydy, tulisi kondensaattorista jonkun sopivan elektroniikan läpi virtaa, joka vastaisi sellaista DCC-signaalia, jossa ei ole mitään varsinaista datakäskyä seassa. Ilmeisesti perustilassa DCC-järjestelmässä on napaisuutta jollain sopivalla taajuudella vaihtavaa tasaista jännitettä about 20v luokkaa. Sekä prosessori, että moottori / valot / äänet jne. pysyisivät ihan normaalisti hengissä ja jatkaisivat sitä tilannetta, joka on käynnissä muutoksitta.
Kokeilin kerran ajaa erästä lättähattuprojektia kulahtaneella 9v-patterilla. Olipa hienon näköistä kun huonosti virroittava malli mateli pienellä nopeudella täydellisen tasaista vauhtia nykimättä lainkaan! Silloin ajattelin, että tuollainen nykimätön ja hieno liikehdintä täytyy saada joteinkin aikaan!
Psi
Lämmittäjä
Viestit: 331
Liittynyt: 24.02.2007 12:32

Vielä tehdasalustalle tekemisestä

Viesti Kirjoittaja Psi »

Kuva

Tässä kuvassa on Tapiolassa lukiolaispojan tekemä Truman-veturi Pikon tehdasalustalle. Lähes kaikki on styreeniä, mm. kattila on taivutettu kuumassa vedessä pehmennetystä ja muotin päällä tavutetusta millin styreenilevystä.

Isompi kuva linkistä
http://www.taprk.org/img/general/truman.jpg

pekka
Psi
Lämmittäjä
Viestit: 331
Liittynyt: 24.02.2007 12:32

Viesti Kirjoittaja Psi »

Jaska kirjoitti:Oliko siis lastulevykehikot kieroontuneet? Kyllähän se tietysti vähän elää kosteusvaihteluissa ja nelikanttinen kehikko voi muuttua suunnikkaan muotoon aika helposti, jos ei ole mitään tukia ristikkäin. Itse kuitenkin päädyin lastulevyyn ja koitan tukea sen jotenkin ristikkäisesti, jotta muoto säilyy. Saas nähdä miten käy.
Ongelman on aiheuttanut lähinnä radan väärä kokoamistapa:
Kuva

Moduulit koottiin yleensä pareittain ja sitten näitä vapaasti seisovia pareja kytkettiin yhteen. Jalkoja pantiin niin vähän kuin suinkin, jotta kokoonpano olisi nopeaa.

Kuva

Tuossa kuvassa näkyy kuinka moduuleja koottiin kyljellään pareiksi ja sitten nostettiin pystyyn ja pantiin kehäksi

Kuva on sivulta:

http://www.taprk.org/fin/show/mex_2000/

Hetkinen: vastasin väärään asiaan, mutta olkoon: Se kieroutuminen oli enemmänkin ongelmana vaneri- ja puurungoissa, meillä on muutama rima ja vanerirunkoinen 120x30cm moduuli jonka kun panee suoralle pöydälle on yksi nurkka sentin irti pöydästä. Me on jälkikäteen pantu ristijäykisteitä joihinkin moduuleihin juuri tästä syystä -- eli moduuleja on jälkikäteen pakotettu suoriksi tai tuettu. Tuossa yllä näkyvä iso asema (oikealla) on kahdesta 60x120 cm lohkosta koottu, ja nämä on niin painavia, että 11mm (!) levystä tehty 15 cm korkea runko taipui, ja itse asiassa yksi nurkka kopa murtui kun moduuli kytkettiin pariksi. Tässä on käytetty aina viittä jalkaa, kaksi kummassakin päässä ja yksi keskellä.

Tapiolan vanhan moduuliradan rungot on koottu jostain todella halvasta 11mm lastulevystä jota ostettiin kaksi arkkia ja pilkottiin kerholla.

pekka
markku55
Lämmittäjä
Viestit: 315
Liittynyt: 24.02.2007 09:36

Viesti Kirjoittaja markku55 »

Lastulevy on meikäläiselle todella vastenmielinen materiaali, sen jäykkyyspainosuhde on hemmetin huono, puuruuvi korkkaa helposti tai vaatii syvän reiä, eli paksun levyn joka taas korostaa paino ja kannettavuusongelmaa, lastulevy ei myöskään siedä kosteutta vaan turpoaa pysyvästi koska puun kuiduilla ei ole enää luonnollista sidettä keskenään.
Puu on suhteellisen kevyttä jäykkyyteensä nähden mutta muuttaa kosteuspitoisuuden myötä mittaansa 90 asteen kulmassa puun syihin/kuituihin nähden, tosin palautuu melko ennalleen jos ei halkea kun kosteuspitoisuus palautuu.
Vaneri on siksi hieno materiaali, että siinä on lastulevyyn nähden selvästi vähemmän painavaa sidemateriaalia/liimaa ja mittamuutosominaisuus on käytännössä poistettu liimaamalla puutta ristiin.
Kovavaahtolevyt on taas kehitetty juuri kerrosrakentamiseen jolloin pinnat ottavat vastaan veto/puristusvoimia ja ydinaine (=kovavaahtolevy) pitää nämä pinnat tarkalleen samalla etäisyydellä toisistaan ja näin kokonaisuudesta tulee sekä erittäin kevyt että jäykkä.
Toisin sanoin: ohuilla vanerilevyillä ja kovavaahtoytimellä saa monia kertaluokkia muotojäykempiä ja kevyempiä rakenteita kuin lastulevystä.
En näe mitään syytä käyttää lastulevyjä rakenteissa joissa painolla on tärkeä merkitys, talonrakennuksessa asia on toisin.
Tuon aiemmin ehdottamani (50mm levy + vanerit molemmille puolille) pohjalevyn päätyihin voisi integroida päätylaudat jotka kiinnittyvät tukevasti kumpaankin vaneripintaan ja jalkoja varten voi levyyn integroida kiinnitysvahvikkeet jne.
Voi pojat kuinka tästä syntyisi hieno, kevyt ja luja moduulirakenne jos vain olisi aikaa ja osaisin käyttää CAD'iä.

Mutta kyllä kai nyt näilläkin muutamilla selityksillä jo käy ilmi miten se "oikea" ja nykyaikaan kuuluva moduuli tulisi rakentaa.

Markku
Vastaa Viestiin