DIY vaihdemoottorit?

[ealab]

Mites, löytyykö servoja hyvin hitaasti kääntyvinä. Sellaiset saattaa kiinnostaa, kun vielä olisivat analogisäätöisiä. Siis sellaisia, joille kääntymisasento ilmoitetaan säätövastuksella, tai sitä vastaavalla jännitteellä, moottorissa sitten sisäinen säätövastus hoitaisi vertailuarvona asennonvalvonnan. Ps. mm. Fiatin ajovalosäätömoottorit toimivat näin. Siksi metsästänkin sellaisia joutilaita, joista saisin valmiin piirilevyn....Niissä on kaksois Op.Amp, joka hoitaa moottorin pyörimisuunnan...ulkopuolisen säätövastuksen ohjaamana. Näitä, tai vastaavia laittaisin veturitallin ovia kääntelemään.

[Psi]

Mites, löytyykö servoja hyvin hitaasti kääntyvinä. Sellaiset saattaa kiinnostaa, kun vielä olisivat analogisäätöisiä. Siis sellaisia, joille kääntymisasento ilmoitetaan säätövastuksella, tai sitä vastaavalla jännitteellä, moottorissa sitten sisäinen säätövastus hoitaisi vertailuarvona asennonvalvonnan. Ps. mm. Fiatin ajovalosäätömoottorit toimivat näin. Siksi metsästänkin sellaisia joutilaita, joista saisin valmiin piirilevyn....Niissä on kaksois Op.Amp, joka hoitaa moottorin pyörimisuunnan...ulkopuolisen säätövastuksen ohjaamana. Näitä, tai vastaavia laittaisin veturitallin ovia kääntelemään.

Servot ("lennokkiservot") on nopeita -- se on erityisesti lennokkikäytössä nimenomaan haluttu ominaisuus. Jos servo halutaan kääntyvän hitaasti, on sitä ohjattava kääntymään hitaasti. Lennokkiservojen asentoa hallitaan pulssinleveyssädöllä: 1,5 ms pulssi ohjaa servon keskiasentoon, 2 ms pulssi ohjaa toiseen ja 1ms pulssi toiseen ääriasentoon. 1--2 ms väliltä saadaan sitten haluttuja muita asentoja. Jos servo halutaan kääntymään hitaasti on pulssien leveyden siis muututtava hitaasti. Pulssien taajuus ei liene kovin kriittinen, wikipedian mukaan pulsseja tulisi lähettää n. 20 ms välein (50 Hz).

Kokeiluja varten löytyy netistä useita kytkentäkaavioita joissa servoja ohjataan säätövastuksella ja NE555-yleisajastinpiirillä, joka tuottaa eri levyisiä pulsseja säätövastuksen asennon mukaan. Analogia-elektroniikasta ymmärtävät voivat helposti tehdä operaatiovahvistimesta esimerkiksi sahalaitageneraattorin ja komparaattorikytkennällä leikata sahalaidasta eri jännitetasoilla eri levyisiä pulsseja. Vertailujännitteen voi ottaa konkasta jota latailee ja purkaa vastuksen kautta jolloin saadaan se toivottu hitauskin.

Servoihin liittyy muutama ongelma:

Kun servoon kytketään jännite servot yleensä "nytkähtää". Nytkähtämisen suunta ja suuruus on valmistajkohtainen. Alkunykimisen voi eräiden lähteiden mukaan estää kytkemällä virran kytkentähetkellä ohjauslangan jännitteeseen tai maahan ja vasta kotvasen kuluttua alkaa syöttää sopivia pulsseja.

Toinen ongelma on suuri teho. Veturitallin ovet voi mennä rikki jos ohjaus pätkii tai saa häiriöitä ja servo sa päähänsä hypähtää johonkin tuntemattomaan asentoon. Jos käytät edellä ehdotettua sahalaitageneraattori-komparaattorikytkentää on syytä muistaa että aluksi tuo vertailujännite-konkka on tyhjä ja komparaattori leikkaa todennäköisesti ei-toivotun levyisiä siivuja sahalaidasta. Kannattanee saada konkka nopeasti jomman kumman pääteasennon vaatimaan vähimmäislatinkiin

Toisinaan servot jää surisemaan, jos ne ei jostain syystä pysty kääntymään siihen asentoon jota pulssin leveys tarkoittaa. Ajatus että servoilla voi pakottaa vaihteen pääteasentoon on siis sikäli hyvä, että voimaa riittää, muta toisaalta jos servo jää pakottamaan sen sähkömoottori saa virtaa mutta ei pysty kääntymään ja moottori lämpenee kun se ei pääse pyörimään.

Tapiolan srk:n pienoisrautatiekerhon Haukikangas-FREMO-asemassa on servot vaihdemoottoreina. Ohjaus on tehty mikroprosessorilla (Model Electronics Railway Groupin rakennussarja). Ohjelmointi tehdään erillisellä ohjelmointilaitteella (tai tietokoneella) joka kytketään sarjaliikennekaapelilla servojen ohjaimeen. Ohjelmointilaitteella tai PC:ssä pyörivällä asetteluohjelmalla voidaan esiasetella kunkin servon ääriasennot ja liikenopeus. Käytössä ohjaus tarvitsee vain on-ei-kytkimen per vaihdemoottori.

Rautatiemuseon pienoisjuinatreffeillä esillä olleessa John Tapleyn 0-mittakaavan radassa opastimia ohjattiin servoilla. Servojen ohjauksessa oli myös "pomppu-efekti": kun opastimen siipi nousi yläs tai painui alas jäi siipi hetkeksi huojahtelemaan aivan kuten esikuvassa...

pekka

[jartsa]

On olemassa myös dekoodereita ,jotka kytketään vaikkapa Graupnerin servoon suoraan plugilla.
Dekooderissa on mahdollista määritellä liikenopeus ja kääntymiskulma servolle.

[JuhaTelimaa]

Santavaara-moduulin siipiopastimet toimivat servoilla joita ohjaa Conradin ohjausyksiköt:
Näissä voi potikoista säätää pääteaseenot ja nopeuden.

http://www.conrad.de/ce/de/product/240616/

Esulla on kehittynempi SwitchPilot-Servo, joka ohjaa neljää servoa. Tämä ohjelmoidaan DCC-kekskusyksiköllä tai suoraan laitteen painikkeilla.

http://www.esu.eu/produkte/switchpilot/ ... 406d319b6a

[ealab]

Tuo Esu voisi olla käypä, varsinkin jos servot olisivat kukin erikseen ohjattavissa. Tallin 3 oviparia ja kääntöpöytä erikseen ympäri pyörivällä servolla? Jos painikkeet voi korvata puolijohdekytkimillä, lähinnä kääntöpöydän asentoja varten. Siinähän olisi tällaiselle relesukupolven edustajalle nykyaikaa.

[Jaska]

Tuo Esu voisi olla käypä, varsinkin jos servot olisivat kukin erikseen ohjattavissa. Tallin 3 oviparia ja kääntöpöytä erikseen ympäri pyörivällä servolla? Jos painikkeet voi korvata puolijohdekytkimillä, lähinnä kääntöpöydän asentoja varten. Siinähän olisi tällaiselle relesukupolven edustajalle nykyaikaa.

Normaali edullinen lennokkiservo pyörii vain rajoitetussa kulmassa noin 180-200 astetta. Tuollaisessa laitteessa on sähkömoottori alennusvaihteineen ja kääntyvässä akselissa on kiinni potentiometri. Lisäksi siinä täytyy olla pieni ohjauselektroniikka, joka osaa lukea sisääntulevan ohjauspulssin. Pulssissa on ilmaistu haluttu servon kulma. Elektroniikka osaa myös lukea potikasta sen hetkisen kulmatiedon ja ohjata moottoria pyörimään siihen suuntaan, että kulma muutetaan halutuksi. Servoon tulee kolme piuhaa. Yhdessä on nolla ja yhdessä käyttöjännite 5V ja yhdessä tuo mainittu datapulssi.

Tilasin juuri tällaisia 15 kpl suoraan Hongkongista http://www.hobbyking.com. Ovat hyvin edullisia ja käsittääkseni silti luotettavasti toimivia. Saatavilla on eri kokoja ja metallirattailla tai muovisilla. Muunnan ne vaihdemoottoreiksi. Periaate näkyy kuvasta:

Ohjailuun tarvitaan joku mikrokontrolleri. Testasin alkuun arduinoa ja se ainakin toimi hyvin. Tein softan, jolla koekäytin ostamani servot. Ohjalmassa oli eri nopeuksisia liikkeitä edes taas. Hyvin hitaat liikkeet saattavat hieman nykiä.

Arduinossa on rajoitettu määrä output pinnejä vapaana, joten en saa kaikkia vaihteitani ohjattua ainakaan yhdellä arduinolla. Tutkin vielä muita konsteja. Luullakseni tulen käyttämään useita, mutta halvempia mikrokontrollereita lopulta. Niitähän löytyy jopa parin euron hintaluokassa ihan toimivia.

DCC-ohjauskin olisi mahdollinen, ja netistä löytyisi ohjeita, mutta en kaipaa sellaista toiminnallisuutta. Tykkään enempi perinteisestä ohjauspöydästä kytkimineen. Homma pysyy myös simppelimpänä. DCC olisi tietysti kätevä, mikäli aikoisi siirtyä joskus tietokoneohjaukseen.

Askelmoottori on ohjattavissa tarkasti, kuten servo, mutta se voi pyöriä vapaasti niin monta astetta tai vaikka useita kierroksia, kuin vain halutaan. Tämä voisi sopiva kääntöpöytään. Askelmoottoreita saa joko kaupasta ostamalla tai kierrättämällä jonkun vanhan CD-aseman purkuosia. Askelmoottorin ohjailuun en ole ehtinyt juuri perehtymään. Toisaalta ihan tavallinenkin moottori olisi toimiva, kunhan kääntöpöydässä olisi tunnistimet oikeille kulmille ja sopiva ohjauselektroniikka.

Jos tällainen rakentelu kiinnostaa, niin ohjeita kyllä löytyy netistä vaikka kuinka paljon. Itselläni ei ole mitään elektroniikkakoulutusta tai taustaa, joten menen vain ihan netin varassa eteenpäin omass projektissani. Jos saan jotain toimivaa aikaan, voin laittaa ohjeet toki yleiseen jakeluun.

[jartsa]

Servoissahan on yks pikku vika,servohan junttaa ääriasennosta toiseen mikäli liikettä ei rajoitettu mitenkään.
Toki servo saadaan saadaan sovitettua kokeiluilla sopiviin liikeratoihin,lähinnä välityksien rukkaamisella.

[PeS]

Servoissahan on yks pikku vika,servohan junttaa ääriasennosta toiseen mikäli liikettä ei rajoitettu mitenkään.
Toki servo saadaan saadaan sovitettua kokeiluilla sopiviin liikeratoihin,lähinnä välityksien rukkaamisella.

Mestarimallien naamakirjassa on videoklippi, jossa puutarhakeinu liikkuu edestakaisin (hivenen nykivä liike johtuu naamakirjan videotoiston rajoituksista, livenä keinussa ei ole mitään nykimistä). Moottorina on muutaman euron servo. Moottorin liikerataa ohjaa mikroprosessori, jonka Tapiolan kerhon elektroniikkagurut ohjelmoivat meille tietokoneella, eli ei siellä ole mitään mekaanista rajoitinta eikä väliltystä ole rukattu. En ymmärrä elektroniikasta mitään, mutta mikroprosessori tässä sovelluksessa on sellainen, että keinun ääriasennossa liikkeen voi ohjelmallisesti hidastaa muuttamalla mikroprosessorin arvoja. Mikroprosessorin arvoja voi kuulemma tarvittaessa muuttaa tietokoneella jälkikäteenkin. Näin siis minulle on kerrottu. Erinomainen sovellus.

Vuosi sitten Conradin servo jaksoi toimia kaksi päivää yhteen menoon ModelExpo-näyttelyssä kunnes se pimahti. Tilalle vaihdettiin Bebecin servo, joka jaksoi tänä vuonna jyystää keinua kolme päivää putkeen Expossa.

Käsittääkseni samalla idealla toimivat Tapiolan kerhon Haukikankaan vaihdemoottorit, kuten PSi tuossa aikaisemmassa tekstissään on kuvannut. Tämä on kyllä erinomainen apu vaihdemoottoreiden asentamiseen erityisesti radan alle. Yleensähän vaihdemoottoreissa ei ole yhtään ylimääräistä liikevaraa, vaan moottorit on osattava asentaa täsmälleen vaihteen keskilinjan mukaisesti (usein melkoista virittelyä). Tapiolan sovelluksessa ohjelmointilaitteella voi säätää kummankin ääripään liikkumista sen mukaan kääntyykö kieli riittävän hyvin tukikiskoa vasten vai ei.

Jos taas käyttää joustokielisiä vaihteita, niin kaikkien tavanomaisten vaihdemoottoreiden voima ei riitä pitämään kielenkärkeä tukikiskoa vasten. Tapiolan kaltainen sovellus antaa mahdollisuuden varmistaa tämäkin, kunhan pitää huolen siitä, että moottorin voima ei vahingossa riko vaihdetta.

[Jaska]

Juu, servon liikehdintä on jokseenkin ohjelmointikysymys tässä tilanteessa. Mikrokontrollerin ohjelma tuuppaa 50 kertaa sekunnissa servolle uuden data-arvon eli tiedon halutusta kulmasta. Haluttaessa nopeus voi olla jopa muuttuva ja rajautua noin asteen tarkasti mille välllle halutaan. Tässä vähän eri idealla toteutettu DCC-ohjattu sovellus:
http://www.youtube.com/watch?v=jHkgnO-tmOg

[Jaska]

Servo ohjaa tässä semafooria. Liike on erittäin realistinen jopa "pomppauksineen".
http://www.youtube.com/watch?v=r7heHQm1VzU

[jartsa]

Käsittääkseni samalla idealla toimivat Tapiolan kerhon Haukikankaan vaihdemoottorit, kuten PSi tuossa aikaisemmassa tekstissään on kuvannut. Tämä on kyllä erinomainen apu vaihdemoottoreiden asentamiseen erityisesti radan alle. Yleensähän vaihdemoottoreissa ei ole yhtään ylimääräistä liikevaraa, vaan moottorit on osattava asentaa täsmälleen vaihteen keskilinjan mukaisesti (usein melkoista virittelyä). Tapiolan sovelluksessa ohjelmointilaitteella voi säätää kummankin ääripään liikkumista sen mukaan kääntyykö kieli riittävän hyvin tukikiskoa vasten vai ei.

Jos taas käyttää joustokielisiä vaihteita, niin kaikkien tavanomaisten vaihdemoottoreiden voima ei riitä pitämään kielenkärkeä tukikiskoa vasten. Tapiolan kaltainen sovellus antaa mahdollisuuden varmistaa tämäkin, kunhan pitää huolen siitä, että moottorin voima ei vahingossa riko vaihdetta.

Solenoiditoiminen vaihde on varmempi toiminnaltaan,yksinkertainen ja vähemmän vikaherkkä.
Jokin moottorikäyttöinen on useimmiten se ongelmapesäke,toimii tai ei toimi täsmällisesti.
Yleensä nämä moottorikäyttöiset väkisin kääntävät loppuun asti vaihteen/semaforin,mikäli näissä ei ole mitään suojausta.
Solenoidia pidänkin parempana,nopeampiliikkeinen ja jousivoimalla voidaan hidastaa tätä liikettä tarvittaessa aidommaksi..

Viessmannin (siipi)opastimissa on tämä jousisysteemi yhdistetty solenoidiin.
Solenoidilla käännetään tämä tanko ja jousivoima hidastaa opastimen siiven liikkumista.
Märklinin (siipi)opastimissahan on tuo solenoidi ilman tätä ominaisuutta,opastimen siipi "lävähtää" asennosta toiseen heti.

[ealab]

Mites jousi sinällään hidastaisi, paitsi jos on jokin, vaikka pneumaattinen, tms. kitka. Ja miten solenoidi pysyisi asennossaan, jos jousivoima pistää hanttiin, tai sitten solenoidin mitoitus kestämään jatkuvampaa virtaa.
Kotiradassani Conrad*- vaihdemoottorit toimineet, valvontailmaisuineen jo 10v, moitteetta. Eikä väännä väkisin, jousivoima, toteutus näjetsen. *Laadukkaampiakin saisi. Homma ei ole niin jokotai-mustavalkoista.

[PeS]

=jartsa
Solenoiditoiminen vaihde on varmempi toiminnaltaan,yksinkertainen ja vähemmän vikaherkkä.
Jokin moottorikäyttöinen on useimmiten se ongelmapesäke,toimii tai ei toimi täsmällisesti.
Yleensä nämä moottorikäyttöiset väkisin kääntävät loppuun asti vaihteen/semaforin,mikäli näissä ei ole mitään suojausta.
Solenoidia pidänkin parempana,nopeampiliikkeinen ja jousivoimalla voidaan hidastaa tätä liikettä tarvittaessa aidommaksi..

Solenoidimoottorien paremmuudesta olen kokemuksen perusteella täysin erimieltä, vaikka toiminnaltaan ne ovatkin moottorikäyttöistä yksinkertaisempia. Solenoidien kesken on tietty eroja, kuten on myös moottorikäyttöisten kesken. Moottorivalintoja ohjaa myös se, asennetaanko moottori ratapöydän alle (jossa on tilaa) vai vaihteen viereen näkyville, joka ei ainakaan meikäläisen silmää miellytä.

Solenoidimoottorin ongelma on heikkous moottorikäyttöiseen verrattuna. Jos vaihteen kielessä on jousi Pecon tapaan, ei solenoidimoottorin vääntövoima yleensä riitä ylittämään kielen jousivoimaa. Moottorin eteen on tällöin asennettava kondensaattoripurkauslaite, joka purkautuessaan tuuppaa tukevan sähköannoksen solenoidille, jolloin kieli kääntyy "pamahtaen". En sitten tiedä, voiko solenoidimoottorin liikettä jotenkin säätää elektronisesti hitaammaksi, mutta kyllä ne nyt vain näyttävät nykäisevän melkoisen reippaalla vauhdilla kielen asennosta toiseen, jos tätä vertaa moottorikäyttöisiin slow motion -moottoreihin. Jos liikettä yrittää hidastaa jousella, niin tämän jälkeen solenoidi tuskin pystyy hoitamaan tehtäväänsä kunnolla.

Solenoidimoottoreita käytetään mm. "valmiissa" sähkövaihteissa, kuten Fleischman ja Märklin. Näistä moottoreista on kohtuullisen paljon kokemuksia. Käsittämättömän surkeita hintaansa nähden ovat nykyisin kummankin valmistajan tuotteet. Länsimetroradalla Fleischmannin moottorit eivät yksinkertaisesti kestä, vaan niitä on palanut useita. Tapiolan kerhon Märklin-radalle asennettuja rimpuloita solenoideja on yksinkertaisesti vaikea saada toimimaan (taso on selvästi huonompi kuin mitä M-vaihteissa oli). Kun moottoreita on avattu, niin kehnostihan ne on rakennettu - ei kestämään. En tiedä, minkälaisia ovat nykyisin esimerkiksi Rocon tai vastaavien raidevalmistajien moottorit.

Jos solenoideja haluaa käyttää, niin monta pykälää parempia ovat radan alle asennettavat solenoidit. Näitä valmistaa mm. Peco, Gaugemaster, Hornby, Rax ja Old Pullmann. Näidenkään käyttö ei ole ongelmatonta. Solenoidien liikerata on säädetty tarkasti vastaamaan vaihteen kielen liikerataa — yhtään ylimääräistä ei ole, koska kielen liikerataa suurempi solenoidin liikerata saattaisi rikkoa vaihteen — solenoideissahan ei käytetä tai ei voi käyttää rajakytkimiä kuten moottorivetoisissa sovelluksissa käytetään. Solenoidimoottori on siis osattava asentaa erittäin tarkasti vaihteen keskilinjan mukaan tai muuten vaihteen kieli ei käänny jommassa kummassa asennossa loppuun. Moottorin virittäminen oikeaan asentoon on joskus hankalaa, mutta ei mahdotonta.

Monen solenoidimoottorin ongelma on se, että moottori itsessään ei pidä vaihteen kieltä ääriasennossaan, eli ei lukitse kieltä. Tällaiset solenoidimoottorit on tarkoitettu vaihteisiin, joiden kielessä on jousi, mikä pitää huolen kielen lukituksesta. Pecolla ja Gaugemasterilla on myös jousitettu versio (Pecolla erillinen jousiadapteri, Gaugemasterilla jousella varustettu solenod-moottori). Jousi lisää jäykkyyttä, jolloin osa moottorin voimasta tuhraatuu jousivoiman voittamiseen. Näissä tapauksissa kondensaattoripurkauslaite on ehdoton — tämähän ei sinänsä ole ongelma, koska valmiita kondensaattoripurkauslaitteita on helposti saatavilla eivätkä ne maksa montaa kymppiä (yksi per rata riittää).

Solenoidimoottorit näyttävät olevan katoava luonnonvara. Niiden etu on lähinnä edullinen hinta. Parhaat solenoidimoottorit maksavat luokkaa viisi-kahdeksan euroa kipale, kun moottorivetoiset maksavat keskimäärin 15 euroa. Edullisuus on osin harha eikä vertailu moottorivetoisiin ole täysin relevanttia: moottorivetoiset sovellukset sisältävät tavallisesti vaihtokytkimen/kytkimet risteyksen polariteetin vaihtamista varten tai merkkilamppuja tms. varten. Solenoidimoottoreihin vaihtokytkimet on hankittava erikseen ja ymmärrettävä laskea tämä investointikuluihin. Gaugemaster on tässä poikkeus: mottorissa on kytkin yhtä toimintoa varten, jota itse olen käyttänyt risteyksen polariteetin vaihtamiseen.

Viessmannin jousitettu solenoidi on ihan kiva viritys, jota olen käyttänyt siipiopastimien kääntämiseen. Sen liikeradan pituus tai voima eivät kuitenkaan riitä kääntämään vaihdetta eikä sylinterimäinen pystyasennukseen tarkoitettu moottori edes sopisi ilman vipuvirityksiä vaihdemoottoriksi.

Moottorivetoinen vaihdemoottori liikkuu aina hitaammin kuin solenoidi, koska moottorin perässä on aina jonkinlainen vaihteisto ja moottorin pyörimisnopeuttakin voi säätää. Samalla tavalla voi säätää moottorin vipuvarren liikerataa. Tortoise ja sen kilpailijaksi noussut Cobalt ovat tästä hyviä esimerkkejä — moottorin asento vaihteen keskilinjassa ei siis ole yhtä kriittinen kuin solenoidia käytettäessä.

Tilligin moottori on myös hyvä, vaikka ei ihan yhtä tukeva kuin edellämainitut. Halpiksiakin on tarjolla, kuten Conradin moottori, joka on saksalaisen Hoffmanin kiinalainen kopio. Halpiksissa moottorin pysähtymistä säätävissä rajakytkimissä voi olla virittelyn tarvetta ja halvoissa kopioissa on myös selviä maanantaikappaleita, joiden puutteet on tosin helppo korjata. Em. valmistajien lisäksi tarjolla on useita stall-moottoreihin perustuvia sovelluksia, kuten Builders in Scale tai Micro-Mark.

Erilaisia tuotteita on siis tarjolla runsaasti. Kyseessä on viime kädessä se, onko varaa ja halua maksaa hienoista sovelluksista vai haluaako/osaako tehdä jotain itse. Fleischmannit, Märklinit ja vastaavat raidevalmistajien moottorit ovat kuitenkin raidevalmistajista riippumattomien valmistajien tuotteisiin verrattuna heikkolaatuisia ja ylihinnoiteltuja. Ymmärrän kuitenkin hyvin niiden käyttötarkoituksen silloin, jos moottoria ei voi tai halua asentaa ratapöydän alle. Muussa tapauksessa ne kannattaa kiertää kaukaa.

Tapiolan kerholla käytössä olleet servomoottorit ovat näkemäni perusteella kuitenkin erinomaisen käyttökelpoisia ja edullisia ratkaisuja, vaikka niiden käyttö edellytttää jonkin verran omatoimista puuhastelua — ja ilmeisesti servoissakin on laatueroja.

Fremo-FIN-radan asemilla on käytössä hyvinkin paljon erilaisia vaihdemoottoreita. Näyttelyissä kannattaa tutustua niihin ja asemien rakentajiin, jolloin saa arvokasta kokemusta vempeleiden käytöstä, jolloin ei tarvitse toimia mielikuvien varassa.

[PeS]

Mites jousi sinällään hidastaisi, paitsi jos on jokin, vaikka pneumaattinen, tms. kitka. Ja miten solenoidi pysyisi asennossaan, jos jousivoima pistää hanttiin, tai sitten solenoidin mitoitus kestämään jatkuvampaa virtaa.
Kotiradassani Conrad*- vaihdemoottorit toimineet, valvontailmaisuineen jo 10v, moitteetta. Eikä väännä väkisin, jousivoima, toteutus näjetsen. *Laadukkaampiakin saisi. Homma ei ole niin jokotai-mustavalkoista.

Eräs takavuosina markkinoilla ollut jenkkisovellus perustui paineilman käyttöön: radapöydän alla kompuratuotti paineilmaa, joka johdettiin letkuja pitkin kullekin vaihteelle.

[Psi]

Kondensaattoipurkauslaitteita ei yleensä suositella sellaisten vaihdemoottereiden kanssa käytettäväksi joissa on sisäänrakennetut rajakatkaisijat (kuten esim. Fleischmann ja Märklin). Jos kondensaattorista ei varaus tyhjene ennenkuin rajakatkaisija avautuu, tuhoutuvat rajakatkaisjan kärjet. Vaihdemoottoreita, joissa joissa kääntövirta katkeaa kun vaihde on kääntynyt pääteasentoonsa, tulisi aina käyttää valmistajan ohjeiden mukaisesti vaihtovirralla.

pekka